TODELLISUUDET JA TODELLISUUDET

 

Todellisuudet ja totuudet ovat aina olemassa, tahdommepa sitä tai emme. On todentuvaa ja todistamatonta, on myös valittuja valtamenetelmiä, estäen kokonaisuuden näkemistä ja rajattuja mahdollisuuksia sekä vääristeleviä ohjauksia oman agendan ajamiseksi. Todellisuudet muuttuvat koko ajan, timanttisoituja arvoja luotsaa viisauden elementit. On eksaktia tiedettä, mitä voidaan helpommin hahmottaa ja hallita, säädellä ja luoda lähtäkohdiksi sekä tavoitteiksi, kuten rahatalous, ja on sovittuja määreitä arvostuksineen. Eksakti on tarkkaa, täsmällistä ja paikkansa pitävää. Ihmistieteet ovat osittain kuin muutoksen alkuvirtaa, sen juuri on ihmisen muuttuvuudessa ja siinä antavan kehityksen ulottuvuutta, erilaisuudesta kasvamista ja oppimista. Ihmistieteissäkin on omat selkeät teoriat, mitkä mahdollistavat ihmisyyttä kohtuullisen johdonmukaisiin ja yhdistäviin tekijöihin. Todellisuuksien väistymiset on kuin ihmisyyden ongelmaa, havaitsemisen ja havannoinnin karkoittumista totuudesta, uskomusten utopiaa.

On hyvä tietoisuuden kannalta, että osaamme tarkastella todellisuuksia niiden lähtökohdista käsin, päämääria ja välitavotteita nähden, että voisimme vaikuttaa oppimiseen. On psyyken todellisuus, on tapahtumien todellisuus, teorioiden, vallan jne. Arvojen ohjaava vaikutus on oleellista ymmärtäessä todellisuuksia. Sattumanvaraiset päätelmät ja irrationaalisuus johtaa useimmiten mielen valtaan, mieltymisten jatkuvaan virtaan unohtaen ihmisyyden ytimiä, ajattelun oppimista, tunnevaikutteita syväsyntyisinä, mikä on psykoanalyysia, mistä kertoo mainiosti elokuva, ”Olemisen sietämätön keveys”. Vaarallisinta on, kun todellisuudet karkaavat mielestä omiin lokeroihinsa mahdollistamatta ihmisyyden kokonaisuutta itselle ja muille. Tuo elokuva kertoo siitä, että psykoanalyysi, eli syvätietoisuus analysointina johdonmukaisesti peitetään järjen, kauneuden, rumuuden, muistin ja/tai yhteisövallan eetoksessa mielikuvien avulla vain lyhytaikaista muistia sallien ja/tai pitkäaikaisen muistin vääjäämättömäna uskomuksena, utopiaa. Se on arvovalintaa, jossa arvot, kuten kauneus on ohjaavin tekijä, sitä kumarretaan palvoen näkemättä säröjä, se on näennäisten totuuksien suojelua, epätosien narratiivinen ohjausmenetelmä.

Yhäkin tänä päivänä meidän käytänteet pohjaavat hierarkiseen valtaan poliittisena ja uskomuksiin nojaavina käytännön tekoina, ei aina niinkään tietoon perustuen. Ihmisyyttä käytetään hyväksi brutaalisti omien etujen tavoitteluun, eikä toisille mahdollisteta oikeutta ihmisyyteen, vaan rajataan sitä mahdollisimman tarkoin asemaansa ja valtaansa suojaten. Tuo auktoriteettien yliavalta usein perustuu juuri asemaan, minä sinulle näytän tyyliin. Minulle jäi lapsuudesta syvästi mieleen äitini opetus ”Älä tee itsestäsi Jumalaa”, olin 10 vuotta. Kunnioitan auktoriteettejä tiedon antamisen konteksissa, mutta en ymmärrä vain oman asemansa ja ihmisyytensä ylivallassa. Ensimmäinen käsky on johdattanut minua monissa ajatuksissa, tieto on ollut minulle auktoriteettiasemassa tutkimisotteella, ei aina, on aikoja jolloin vain toistin jotain, joissa oli kyllä nk. yleisjärkeä, ja yhteisövallalle sopivaa ”viisautta” yhteisön mielestä. Kirkosta erosin kauan sitten, koska huomasin sen taistelevan ihmisyyttä vastaan tottelevaisutta ja uskomista korostaen. Romantiikan aikoina kirkkohäät sopi pirtaan.

Minulle on ja oli tärkeää Jeesuksen vaatimus totuudesta. 34 vuotta sitten laitoin hädissäni ensimmäisen kirjani arkkipiispalle, kun sain pakit kustantamoissa. Kirjassa on uskonnollista, vertauskuvallista sanomaa, ja opetuksia Raamatusta muutamina lauseina. Kirja palautettiin alta aikyksikön, mistä voi vain päätellä ettei sitä luettu, älä sinä tyttö puhu. Muutama päivä sitten toin somepalstalla esiin ihmisen oikeutta elämään, kun piispa kertoi luopumisen tärkeästä arvosta, piispa kävi antamassa tykkäykset kaikille 60 vastaajalle, korostaaksen asemaansa ja valtaa tiedon jakamisessa, mutta ei minulle, joka uskalsin kyseenalaistaa yleiskielellä hallitsemista, julistukselliset väitteet saivat tuen.

Tutkin äskettäin heittämiäni käsityksiä, ja mitä olin sanonut tai puhunut ja miten ne tulkittiin, kun haukut ja hylkäämiset tulivat. Kun olin pahassa elämänvaiheessa, luovuin työstäni ja lähdin tuntemattomaan etsimään hyvinvointiani, auktoriteettius tiedon suhteen nousi vahvana pintaan. Pari viestiä olisin saanut jättää lähettämättä, jossa toin vahvasti esiin analyyttistä psykoanalyysiä, teorioita ihmisyydestä. Se oli kuin punainen vaate, tuomioita sateli. Kuitenkin lopulta huomasin, etten useinkaan sanonut mitenkään tutkitun analyyttisesti, kerroin tapahtumista, joita havaitsin, mitkä olivat valuneet alitajuntaan arvojen väistyessä tässä ja nyt elämän viidakkoon, muisteista kadoten, kiireeseen ja annettujen arvojen valikoiviin menetelmiin, uskomuksiin nojaten. Tämä tapahtumia kieltävä menetelmä vie ihmiseltä kyvyn autonomiaan, itsenäiseen ajatteluun ja on totalitaaristen valtioiden ohjausmenetelmä myös yhteisökäyttäytymisessä. Usein kaikki kääntyi arvoihin, joita toteutettiin, hierarkkisiin menetelmiin, näkemyksiensä voittokilpailuun, syytösmenetelmät kukoisti, jotka olivat erilaisia. ”Emme vastaa, koska sinulla on uskonnollista tyyliä, toit esiin sopimattoman asian, kaikkien mielipiteiden puolesta, olet vajaaälyinen ja tyhmä, menneisyys on hyvä unohtaa, elä tässä ja nyt (samalla unohtui omat syvätunteet, psykoanalyysi) ja järki vei voiton, eli useimmiten se eetos, mitä tuotetaan valtajärjestelmien kautta, yleiset mielikuvat ja valta-asemat, kaikilla ei ole ihmisarvoa. Minua syytetiin juuri siitä, mitä ihmiset itse tekivät, he analysoivat koko ajan mitä olin, ja tapahtumat sekä teot haluttiin salata, skitsofreenisesti kumarrettin yläpäässä vallanpitäjiä ja alapäässä olevia arvottomia potkittiin. Tämä uskonnollinen menetelmä on uhraamista, joku kantaa syyllisyyden omista teoista, sen saa anteeksi pyytämällä milloin mistäkin, usein muilta kuin häväistyltä, tämä ei muuta käytänteitä ja vallan mentelmiä, vaan pitää niitä pysyvinä, ne tuovat paljon psyykkisiä ongelmia, oppimattomuutta ja eripuraa toistemme välille. Valta moraalin ylitarkastajana tuo lisää ongelmia, parempi olisi oppia kunnioituksen polut, eikä odottaa täydellistä, epätäydellisyys kuuluu etsimisen kanaviin.

Nämä arvovalinnat ja vallan oikeutukset tuettuina ja tukemattomina mahdollistavat mielivaltaa, sekä tukevat vanhoja hierarkkisia käytänteitä, vaurioittavat vuorovaikutusta, estävät oppimista ja tuovat yhä enemmän uskoa ja eetosta tiedon käsittelyyn, ymmärrykseen ja tietoisuuteen, kaventavat näkemyksiä poliittisiin ja uskonnollisiin uskomuksiin. Uskomukset taas takaavat sen ettei tietoisuus selkiydy, ja puhumattomuuden sekä vuorovaikutuksen puute johtaa siihen, että ihminen joutuu arvauksien maailmaan, ei tiedä todellisuuksista, arvot eivät saa tilaa, ja hän saa todellisuuteensa oikeuden vain muiden valittuina arvoina, vallan kautta suotuina ja epätietoisuus estää loogisten ja järkiperäisten asioiden käsittelyn, havaitseminen ja havannointi heikkenee, oppiminen tyrehtyy, tunne-elämä vuorovaikutuksessa lakkaa tuhoten ihmissuhteet. Tämä on kommunismia, tarinoita elämästä, ei tapahtuvaa todellisuutta, ei mielen oikeutta omaan todellisuuteen ja kokemuksiin, on elettävä kahdessa todellisuudessa, julkisissa julistuksissa, jopa instituutioiden tiedon hajaannuksessa. Se on kansaluonteeksi kehittämistä, tarinoiden valtaa.

Googlen avulla kopioitua:

Analyysilla tarkoitetaan empiirisen tutkimuksen yhteydessä aivan arkisia asioita, kuten aineiston lukemista huolellisesti, tekstimateriaalin järjestelyä, sisällön ja/tai rakenteiden erittelyä, jäsentämistä ja pohtimista (mitä aineisto sisältää, mistä siinä kerrotaan, millä tavoin ja missä määrin).

Raija