Yhteisöissä
sekä yksilölliset että kollektiiviset tunteet johtavat valintoja ja järki ei
toimi kovinkaan usein. Olemme mieltymystemme orjia vastuuttomalla tavalla. Se
synnyttää yhteisöihin runsaasti ongelmia, syrjintää, viettelemistä, tuhoamista
ja jos jonkinmoista kiusaamista. Eikö sitten saisi mieltyä, haluta ja tahtoa.
Kyllä saa, se vain on mennyt niin pitkälle, että kehoaistimukset johtavat tunnereaktioiden
seurauksena himoihin, joita ei enää osata hallita, mieltymykset
seksualisoituvat vallan välineeksi ja väkivallaksi, hillittömiin tekoihin.
Meidän tulisi opetella erottamaan intohimosta kehoaistilliset ja taas lapsen
tasoisesti terveet kohtuulliset intohimot. Halun ja tahdon tulee olla hyvässä
kontekstissa tarpeisiin. Kuten esimerkiksi syöminen, ei syödä enemmän kuin on
ravinnontarve. Intohimo voi kuvastaa tervettä kiinnostusta, mutta se voi yltyä
hallitsemattomaksi, mikä alkaa johtaa ihmisen valintoja ja ihmisyys kaventuu
yksipuoliseksi.
Yhteisöt,
uskonnot ja tiede pyrkivät kontrolloimaan ihmisen haluja, asettavat rajoja
välillä järjettömästi ja seurauksena on tuhoa ja näyttävät onnistuneen melko
huonosti, yhteisöjen jäsenet ajautuvat pakkorooleihin, joissa he ottavat syyllisyyden
kantajia omiin tekoihinsa, sillä ne ovat ristiriidassa yleisesti tunnustettuihin
hyveisiin. Tällöin ihmiset alkavat salata tekojaan, valehtelevat ja kieltävät tehneensä vastoin odotettua hyvettä, ja alkavat ahdistua ja kokea häpeää yli
normaalin. Se on heille erittäin raskasta. Jeesuksen kertomuksessa Jeesukselle
annetaan syyllisen rooli ja jopa julistetaan hänet syntien anteeksiantajaksi ja
sovittajaksi. Tämä lisää ihmisen syyllisyyttä. Jeesus ei suinkaan selviä tästä
roolista, vaan hän tuhoutuu tuskaansa ja turvautuu Jumalaan viimeisenä toivonaan.
Ei hän voita kuolemalla kuolemaa, se on personoitunut käsitys ja
jumalallisuuden ylikorostuminen, koska hänelle langetetaan liian suuri vastuu
teoistaan huomioimatta yhteisön osuutta.
Nämä teot,
joita tehdään vastoin yleisiä hyveitä, johtavat useimmiten katastrofeihin. Kun
valtaa annetaan toisen kontrolliin ja moralisointiin, yhteisö lynkkaa ihmisen,
syyllistää ja tuhoaa. Vaikka vallan väärinkäyttäjät näennäisesti voivat
pyytää anteeksi, ja he kuvittelevat antavansa anteeksi, eivätkä käsittele
omaa syyllisyyttään, he heijastavat sen vahvaksi kuviteltuun ihmiseen. Ongelmana
ydin on yhteisövalta, jossa kollektiiviset mielikuvat johtavat sitten
tarinoissa.
Näiden
ongelmien huomioimattomuus johtaa runsaisiin mielenterveys- ja
oppimisongelmiin, myös useat fyysiset sairaudet tulevat näiden kautta. Siksi
yhteisöissä on pyrittävä löytämään tasavertaisuutta ja estettävä
eriarvoistumista. Kestävän kehityksen tavoitteessa emme voi antaa ihmisille
vastuuttomasti valtaa ja yllyttää heitä himoihin, mitkä eivät ole enää
hallittavissa. On vaadittava vastuullista vapautta, eikä jäädä sen vangiksi, on
annettava vapautta, mikä suojelee ihmisyyttä. Kärjistäen voi sanoa, että
politiikka on usein syyllinen näiden ongelmien syntyyn. Niin oikeisto kuin
vasemmistokin ajaa eriarvostavaa politiikkaa niin taloudellisesti,
luokkajakoisesti kuin persoonallisen rotuerottelun kautta. Parhaimpana
ehkäisynä näissä ongelmissa pidän oppimista, mutta siitä on tehty nykyään
markkinavetoista, ja yleissivistävä vaatimus on hylätty. Näin oppimisesta on tullut
seksualisoitua.
Valinnoissa ei enää kriteerinä ole sanakieli ja sitä kautta järkevyys, valinnan taustalla säätelynä on tunteet.Tarinat eivät ole väylä, jossa voimme oppia toisen ihmisen kohtaamista totuuden vaatien, se vaatii aitoa kunnioittamista. Tarinat ovat oppimisen välineitä. Meidän on kohdattava myös konkreettisesti, virtuaalitodellisuus ei tuo esiin totuutta ihmisyydessä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti