Näyttää siltä, että jokainen kokee olevansa opettaja ja kasvattaja, ainakin vaikutusvaltainen, vaikuttua inhimillisesti on jo enemmän oikeus, väkisin tehtynä varjoja tuottava. Arvostan ammatillisuutta, mutta olen nähnyt kasvatusalan kovin oikukkaaksi ja ongelmalliseksi. Muistan ikuisesti huippuammattilaisen hymähdyksen ja naurahduksen, kun sanoin, että kasvatus ja opetus on ihmisen hyvinvoinnin perusta, tie ihmisyyteen. Olen yhä sitä mieltä, että se on, ellei ihmiskuvat ole vääntyneet kummallisiksi, vastoin kasvua ja oppimista. Miten voin olla niin jääräpää näkemyksissäni, eikö suurempia vallankäyttäjiä tulisi uskoa!
Kasvatuksen juuret ja päämäärät ovat pääarvoja, Hyvyys, Kauneus ja Totuus, joihin pitää pyrkiä, hyveisiin, kopioita alla. Näitä kutsutaan myös kasvatusarvoiksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että on myös juuriarvot, kuten oppiminen, jo solut ovat oppivia, käveleminen, kieli ja mieli.
Kaikkialla maailmassa, niin pienissä kuin suurissa yhteisöissä syntyy sosiologinen valtaongelma, reviirit, joista taistellaan, sitä on suurvaltojen välillä, valtioiden maaomistukset säätelemässä kaupan avulla valtaa, sitä on lukuisat rikollisjärjestöt niin Gazassa kuin myös Suomessa ja kansainvälisesti. Kaikissa näissä perusideologia on se, että halutaan taistella oman oikean puolesta ja alistaa muut siihen, riippuvaiseksi. Nämä eivät ole oppimista, ne ovat valtataistelua asemaoikeudella.
Pääsääntöisesti oppimisen juurilla sanakieli on se, minkä kautta pyrimme ymmärtämään toisiamme. Sanat vain tahtoo mennä sekaisin helposti, merkitykset muuttua ja ymmärrys ei ole taattua. Monia hauskoja mielleyhtymiä on elämän varrella tullut nähtyä. Atk- tunnilla, joku hyppäsi tuoliltaan, kun ilmaistiin, ota se hiiri käteen, hiirikauhua kokenut huusi, missä hiiri. Eskariopetuksessa kysyin kerran, mitä tarkoittaa johtolanka, yksi vastasi, se on se johto, mikä menee pistorasiaan. Lapsi ajattelee pääosin konkreettisesti, joskus joku on oppinut nuorempana jo hyvinkin käsitteellisesti kieltä, mikä kehitysopillisesti tapahtuu vasta n. 12 vuoden iässä. Aikuiset puhuu usein lapsille käsitteellistä kieltä, sitäkin saa olla, mutta ei siitä useinkaan ymmärrystä synny lapselle, jonain päivänä aikuisena voi oivaltaa, ai, tätä se äiti tarkoitti. Kehitysopillisesti saattaa myös syntyä traumoja, kun liian aikaisin vaaditaan jotakin, mitä on myös tutkittu oppimisvaikeutena.
Sanakielen merkitykset ovat pääosin selkeitä, kuten kissa, syntyy muistikuva kissaolennosta, ihminen, hevonen, koira, pöytä, auto, jne. sovitut merkitykset. Sitten alkaa syntyä ongelmia, kun mieli ei olekaan tarpeeksi turvan piirissä, sana synnyttää kauhua, eikä merkitys selkeydy mielen syöstessä tunnekokemuksen kaaokseen, ja vuorovaikutus häiriintyy. Kaltoinkohtelu vaikuttaa muistin kehitykseen, tuhoten muistia, ja/tai myös pakkomuistisuutena. On olemassa tervettä muistia ja unohtamista, myös tuhoavina. Hyppivä hiiri pöydällä voi viedä sanat saarroksiin, ja puhe voi estyä, kuvan ja tapahtuman muodostuminen järjelliseen ymmärrettävän muotoon ajatukseksi ja kieliopillisesti jäsentyneeksi. Sanakieli lisääntyy, uusiintuu, syventyy ja muuttuu. Kokonaiskuvia synnyttäessä tarvitaan teoriaan kehikot tukemaan loogisuutta, syy ja seuraussuhdetta. Tunnemuistissa sanakieli voi myös aktivoida ajattelua, jos ja kun se on mielekäs.
Voin sanoa, että kasvatuksen piirissä työskennelleenä näin neljäkymmentä vuotta ammatillisesti erilaisia kasvatuksia ja opetuksia, lapsen roolissa omiin vanhempiini nähden, itse äitinä kulkien maailmojen halki pienessä maailmassani, ja totean, että alkaen maailman johtajista, valtioiden ja kulttuurien kehityksistä, kasvatuksen ja opetuksen ongelmat näkyvät räikeinä. Opit perustuu monesti pelkoihin, kunnioitus on kumartamista, pelot johtavat yltiöpäiseen seksuaalisuuteen ja yliaistillisuuteen, tällöin ei välittämisen rakkaus johda. Ajattelen, ettei uskoon tulisi liittää seksuaalisuutta pelon avulla. Pelkoja on, tahdommepa sitä tai emme, voimme tehdä vain työtä luottamuksen ja turvallisuuden hyväksi, kohti rakkautta, turvaa, luottamusta, rauhaa ja välittämistä. Suurin pelon synnyttäjä on ihminen itse alistaessaan muita valtansa alle omista mielihaluistaan käsin, eikä osaa käyttää tietoa perustellen. Katsoinpa mitä tahansa, elokuvaa, taideteosta, musikaalia, oopperaa, ne usein perustuvat roolien vaikutukseen ja valtaan. Tuntuu, ettei mikään ole muuttunut vuosituhansiin, yhäkin ajaudumme tunteiden vietäväksi, roolien pakkoasemiin, jota järjellä yritetään hallita, ja jos kiellämme tunteita, ne vahvistuvat. Missä on se tasapaino minuuden kehityksessä, miten sitä voitaisiin suojella, ettei ihmisen puolustusjärjestelmät määrittelisi valintoja, ja tappamisesta tulisi oikeutta?
Kaikissa näissä on ongelmana ihmiskuvan puutteellisuus ja rajoitteisuus, liiallisesti rajoitettuna vallan avulla tai ihmisen kehityksessä, kapea-alaisuus, ja/tai suuruudenhulluus, ihmisyyden arvostamattomuus ja vallan sekä hierarkkisten järjestelmien kohtuuttomat ongelmia tuottavat menetelmät. Niitä näkyy kaikissa valtioiden järjestelmissä, alkaen uskonnollisista johtajista, filosofisista uskomuksista, koulutuksien ideologioista ja perinteiden siirtämisestä sukupolvelta toiselle, yhtä lailla, kuin kuviteltujen tulevaisuuskuvien luomisista, mikä ei perustu ihmisen ja maailman todellisuuteen, vaan enemmänkin ylivaltaan, olipa kysymys ihmisen vallasta järjestelmässä tai ihmiskuvan ongelmallisuudesta tiedon puuttuessa, uskomuksien suosta.
Maailman historia todistaa, että tuhon tiet johtavat, jatkuvina toistoina.
Elämä opettaa kokemuksina ja koulun teorioina. Yhdessä työpaikassa kohdalleni tuli vaikea tapaus, johon tarvittiin apuja erityisosaamisestani päiväkodissa. Ryhmässä oli hoitaja, joka sooloili jatkuvasti muiden toimijuuden yli, muuttaen olosuhteita, järjestellen lapsiryhmien kokoonpanoja, rangaisten ja häpäisten lapsia toisten nähdessä, jolloin lapset alkoivat syrjiä tuota häpäistyä, selkeä opetus ja ohjaus puuttui. Yritin ensin puhumalla ja selittäen saada toimintoja ja ohjausta lasta huomioivaksi, mutta se ei onnistunut. Sain kuulla, ettei se ollut onnistunut vuosikausiin muillakaan, hän ei kuullut puhetta, ja terrorisoi teoillaan muiden onnistumista ja työntekoa. Lopulta päädyin hätäratkaisuun, annoin hänen nähdä konkreettisesti terrorisoivan käytöksen vaikutusta, olin joskus nuoruudessa kokenut sen, että voi tulla sokeaksi omalle toiminnalleen, eikä näe sitä. Poistin lasten nähden hänen opintotuokiosta ruoka-aineympyrän, 3 vuotiaiden ryhmässä. Se oli typerää, olin suivaantunut, kun olin juuri saanut lapsia ryhmäytymään ja puhumaan toisilleen kohdaten, saaden turvaa ja luottamusta, yhdistämällä ruokailupöydät niin, että lapset näkivät toisensa, kun taas hoitaja vaati niitä järjestämään niin, etteivät lapset voineet nähdä toisiaan, josta seurasi huutojen mylvintä olkapäiden yli. Seuraukseksi tuli psykodynaaminen kasvatusongelman purkautuminen. Johtaja siirsi minut toisaalle, ja piti oppimistuokion keskeyttämistä sopimattomana. Hän odotti minun toimivan fiksusti puhumalla, kuin vanhempiinsa tunnekytkös, ja antoi pienelle hoitajan tunnelapselle vapautta, mutta ei nähnyt syvempää ongelmaa, puhuminen ei auttanut. Ja niin hoitaja sai jatkaa terrorismiaan, kuin valtion päämiehet konsanaan.
Raija
Mitä hyveet ovat?
AI-yhteenveto
Hyveet ovat eettisesti arvokkaita luonteenpiirteitä, jotka ohjaavat ihmistä tekemään oikeita valintoja ja elämään hyvää elämää. Ne ovat tottumusten kautta omaksuttuja taipumuksia, kuten viisaus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus, jotka auttavat ihmistä kukoistamaan. Hyveen vastakohta on pahe.
Keskeisiä hyveitä
Kardinaalihyveet: Nämä ovat klassisia päähyveitä, joista muut hyveet riippuvat.
Uskonnolliset hyveet: Esimerkiksi kristinuskossa keskeisiä hyveitä ovat:
Usko
Toivo
Rakkaus
Muita hyveitä:
Anteliaisuus
Avuliaisuus
Kärsivällisyys
Myötätunto
Nöyryys
Rehellisyys
Ystävyys
Hyveiden merkitys
Harjoittelun kautta:
Hyveitä ei synnytä, vaan niitä kehitetään harjoittelemalla, kunnes niistä tulee osa ihmisen luonnetta.
"Kultainen keskitie":
Hyveellinen toiminta on usein tasapainoa kahden paheen välillä. Esimerkiksi rohkeus on pelkuruuden ja uhkarohkeuden välistä.
Päätöksenteko:
Hyveet auttavat ihmistä tekemään oikeita ja harkittuja valintoja, jotka edistävät sekä omaa että yhteistä hyvää.
Eettinen elämä:
Hyve-etiikan mukaan hyveet ovat keskeisiä, jotta ihminen voi elää hyvää ja merkityksellistä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti