HALU, TAHTO VAI MIKÄ SE ON?

 

Hyvin yleinen on asiantuntijoiden keskuudessa näkemys, että mieli ja keho on yhtä, eli ilman kehoa ei olisi mieltä, mahdotonta, ei ehkä ihmistäkään olisi, mutta näitä voi tarkastella erikseen toimivina ja toisistaan irtaantuvina. Mieli voi irtaantua hajoaviksi aistimuksiksi äärettömien uhkien ja kauhun alla, eriytyä osastaan toistaviksi eikä tahto ja halu ohjaa ja se voi piiloutua alitajuntaaan, jos ihmistä kohdellaan törkeästi, se voi kadota kokonaan, kuten itselleni kävi. Opetuskin voi vain kehittää jotain puolta ihmisestä. Jäljelle jäi aistimaton ruumiini, kipuileva ja muistia häiritsevä, kinesteettisen muistin tynkä hahmojen muodossa, muut muistit karkasivat tavoittamattomiin.

Mieli on siis tavoite, jossa ihmisyys olisi yhtä henkisen ja kehon yhteydessä. Lasken mielen olemukseen kuuluvan halun ja tahdon, ilman näitä ei ole mieltä. Aistimuksessa ei välttämättä ole mieltä, se voi olla pelkkä ruumis, jossa ei mieli ja muisti ole ohjaavana. Aistimukseen riittää hengityksen toiminta, liikkeen vaikutus. Mielen syntyyn tarvitaan mielikuvitus, sen juuri on kokemus, kuvan syntymisen kyky, jossa auttaa vuorovaikutuksen ja toiminnan oikeus, minkä pohjalla muistikuvat ovat antamassa ärsykettä. Mieli on itsemääräytymisen ehto syntyäkseen. Itsemääräytymiseen tarvitaan itsestä syntynyt kuva, mieli, kieli, ja/tai keho, pelkkä ruumis ei täytä itsemääräytymistä, henkistä puolta. Toinen ulottuvuus tarkastelussa on rooli, ruumisrooli, mikä on lapsena juuri todennäköisin, kun kieltä ei ole.

Pidän erittäin tärkeänä sitä, että näistä opitaan puhumaan erillisenä, sekä itselähtöisenä, että roolilähtöisenä. Pakkoroolissa ollessani vain kehomuisti ohjasi, hahmot toistoina, liike luudan varressa. Ulkoapäin tarkastelevien ja valtaa väärinkäyttäjien käsissä havainnot voivat vääristyä täysin, jos ja kun yksilöä itseään ei kuulla. Karkeasti voikin ajatella, että joutuessaan raiskatuksi, nainen on halunnut sitä, jos mieli ja keho on yhdessä. Ihmisyyden osia on hyvä tarkastella erikseen, jos ne ovat eriytyneet ja nähdä myös, kun ne on selkeästi kokonaisyhteydessä osistaan.

En tee tätä kiusatakseni teitä, ahdistaakseni tai syyllistääkseni, tuon vaan esiin sellaista, mitä en löydä tieteen enkä uskontojen kautta, se lienee salattua tietoa tiedekammioissa. Nykyiset yleiset tiedot perustuvat ihmiskuvaan, jossa itse on olemassa, halu ja tahto, valintaoikeuksineen. Niin usein kuulee, miksi et pyytänyt apua, kyllä pyysin, ei uskottu mitä kerroin. Valta saneli ehdot elämiseen.

Jouduin ympäristöpakotteiden alle ja/tai vetäydyin itseydestäni, koska en halunnut miehen ja ympäristön orjaksi, jäin rooliin, jossa ei enää ollut aistimuksia nautinnon tasolla. Olin kuin kuollut lahna, kuten asunnossa asuja ilmaisi. Taantuessani tähän ruumisrooliin tahtomatta ottaa vastaan sitä, minkä se tarjosi, jäin kuolevan kehon, ruumiiksi luokittelun mukaiseen tilaan. Mielikuvitukseni lakkasi toimimasta, myös muisti vähäiseksi alkuaikoina, lopulta kokonaan, torjuttu ja kielletty mieli alkoi elää elämätöntä elämää, heikosti aistivaa, kun halua ja tahtoa ei ollut. Jäljelle jäi kinesteettiseen eli lihasmuistiin kokemuksen tilat. Tämän tilan ilmeinen perusta on juuri lapsuuden aikainen sanakieletön oleminen, taannuin ja kehonkuva hävisi, koin kehoni paisuvaksi, pallomaiseksi pahimmassa pelkotilassa sekä tulitikun pituiseksi, että hirvittävän pitkäksi uhkan alla. Kun pääsin vapauteen, seurustelin psykologin kanssa, itseilmaisuuni tuli kirjoittamista runon muodossa, ”olen elävä kuollut, olen kuin muokattu multa”

Ulkoatarkastelun seurauksena on kehitetty psykologinen näkemys, omnipotenssi eli kaikkivaltias, narsistinen itsensä ihailija, itsekäs oman edun tavoittelija. Vaatijoiden, tarkkailijoiden ja näkemyksiensä tyrkyttäjien rooleissa ihmiset pitävät toista kohteena, jota he arvioivat, arvostelevat, mittaavat ja luokittelevat, eivätkä kuuntele. On kuin typerästi toteutuisi yhteisöissä vain vallan ongelma, täydellisyyttä vaaditaan ja yksikin virhe, niin yksilö tuhotaan. Raamatussa tämä kertomus on Jeesuksen ristiin naulitsemisesta, jonka ihmiset ylentävät odotuksien ja pelastajan rooliin, hierarkkinen ja autoritaarinen ihmiskuva. Itsemääräytymättömänä ihmisestä tulee vain ruumis, ei vielä keho elävänä, näen että se on äärimmilleen viety psyykkinen puolustus, minuuden olemattomuus tuo tämän ruumiin.

Alla Narkissos myytti kopiona, mistä ehkä voisi etsiä mielen muuntumista narsistiseen, ruumiin muotoon, joka vain katselee itseään veden pinnasta, ei näe enää muuta ja kuolee, teoilla on vallan vaikutusta. Kalevalassakin Väinämoinen laulaa suohon Joukahaisen. Sanoillakin on niin monia merkityksiä, sana mieletön voi tarkoittaa mahtavaa, mutta analysointina se voi olla keho ilman mieltä.

Raija

Kreikkalainen myytti, mielen heijasteista Wikipedia

Täytettyään kuusitoista vuotta Narkissos lähti vaeltamaan metsään, jossa nymfi Ekho huomasi hänet. Ekho rakastui Narkissoksen ulkonäköön ja alkoi seurata häntä. Mitä kauemmin hän seurasi Narkissosta, sitä enemmän hän tätä himoitsi, mutta hän ei voinut kuin odottaa, koska Hera oli aiemmin rangaistuksena tämän suulaudesta estänyt tätä puhumasta ensin. Kohta Narkissos pysähtyi ja huusi tovereitaan: "Kuka on täällä?", johon Ekho vastasi: "Täällä!" Hämillään nuorukainen jatkoi: "Tule tänne!", ja Ekho vastasi samoin. Uudelleen ja uudelleen Narkissos huusi, ja äänen pettämänä lopulta pyysi: "Yhtykäämme täällä!", johon Ekho huudahti onnellisena: "Yhtykäämme!" ja ryntäsi rakastettunsa kaulaan. Narkissos pakeni tältä huudahtaen: "Irroita kätesi! Mieluummin kuolo kuin että koskaan hyväilisit minua!" Ekho vastasi: "Hyväilisit minua", ja pakeni syvälle metsään torjumisen masentamana. Ekhon ruumis riutui pois, ja vain hänen äänensä jäi vastaamaan kutsujille kukkuloilta.

Samalla tavoin Narkissos torjui kaikki muutkin, ja lopulta yksi torjutuista pyysi jumalia kieltämään tältä sen, mitä tämä koskaan rakastaisikaan. Jumalatar Nemesis kuuli rukouksen ja toteutti toiveen.

Narkissos saapui koskemattomalle ja peilityynelle vuoristolähteelle Thespiaihin, ja kumartuessaan juomaan siitä hän huomasi oman kuvajaisensa. Hän rakastui tähän välittömästi ja ihaili kuvajaisensa jokaista piirrettä suudellen sen huulia. Väsymys ja nälkä eivät saaneet häntä poistumaan kuvansa äärestä, ja niin hän kuihtui lähteen äärellä, kunnes lopulta kuoli pois. Najadit ja dryadit voihkivat suruaan kuoleman johdosta, ja Ekho kaiutti heidän huokauksiaan aina uudelleen ja uudelleen. Narkissoksen kuihtunut ruumis muuttui narsissiksi, Narkissoksen mukaan nimetyksi keltavalkoiseksi kukaksi.

Vaihtoehtoinen versio

Pausanias kertoo myös toisenlaisen version, jonka hän itse toteaa olevan vähemmän suosittu. Siinä Narkissoksella on kaksoissisar, joka oli tarkalleen hänen näköisensä – he käyttivät samanlaisia vaatteita, laittoivat hiukset samalla lailla ja metsästivät yhdessä. Narkissos rakastui sisareensa, mutta tämän kuollessa hän kaipasi tätä niin kovasti, että meni lähteelle katsomaan kuvajaistaan kuvitellen sen olevan hänen sisarensa. Pausanias jatkaa, että narsissit oli vanhemmassa tarinassa luotu jo aiemmin houkuttelemaan tytär Persefone pois ystäviensä luota niin, että niitä poimiessaan Haades voisi siepata hänet.