VAPPUPUHE, TUHON MAAILMA

 

Ei voi sanoa, että missään maailman kolkassa selkeästi olisi järjestelmää, osaamista ja pyrkimyksiä suojella elämää kansojen, ihmisyyden ja luonnon suhteen. Elämme vasta tuhon maailmassa. Rakkauden sanomaa on viljelty, vallan ideologioita syötetty, ja jos jonkinmoista vapauden ideologiaa, jossa ollaan enemmän vankeja kuin vapaita ja elämänvoimaa rakentavia. Uinumme kuolemankehdossa unien varjoissa. Maailmaa johtavat elävät menneisyyden maailmassa. Jos olisin diktaattori, yksikään johtajista ei pääsisi johtaman maatansa alkaen Putinista, jotka katsovat ideologisista lähtökuopistaan kansaa omistuksien kautta. Kuinka häpeällistä onkaan pyrkimykset hajottaa ihmiset taistelemaan toisiaan vastaan ja/tai kuluttamaan kaikki ihmisyydestä ilmastoon, pilaten mahdollisuudet hyvään. Mitään kulttuuria en pidä viisauden viimeisenä sanana, en kylän mummoja enkä ukkeja, vaikka arvostan heidän viisauttaan, mutta viisaus on sitä, että sitä on pystyttävä haastamaan aina mytologisten ihmeiden kuin käytännön oppien kautta tietoisuuteen, jossa hyvyys näkyy elämän suojelemisena ja se on pitkä tie oppia ja siihen tarvitsemme paljon toisiamme. Ei testosteroni ole elämän ohjauksen tärkein ohjenuora, ei istukka, eivät juoksukilpailut, ne ovat vasta ruumista, ei henkisyyttä.

Useimmiten ihmiset projisoivat tunteensa toisiin, omat vaikeutensa ja se tuo paljon psyykkisiä ongelmia, kun tietoa ja opetusta ei ole riittävästi eikä laadukasta. Yksikään kansakunta tai yhteisö ei ansaitse heikkoa johtajaa, joka ei tiedä ihmisyyden ja yhteisöjen toimivuutta niiden kehityksessä, oppimisessa ja hyvän rakentamisessa viisaasti suojellen. Ei ole viisasta olla luottamatta ihmiseen, ei viisasta luottaa liikaa. Olen kai tietoyhteiskunnan kannattaja, mutta tietoa ei vielä anneta hyvin eikä se aina osu oikeaan, sillä pelataan valtaa järjestelmille.

On aika heikko käsitys ihmisen ja ihmisyyden vapaudesta, jos määreenä on vain liikkua vapaasti, käydä terassilla kahvilla, lukea päiväkaudet kirjallisuutta tai muuta kultturellista, jossa maalataan ja hallitaan mieltä niin kattavasti, ettei aikaa jää toisistamme välittämiseen, ei työhön, jossa me suojelisimme elämää. Ja tämä ei tarkoita, etten arvosta näitä mitä on, totean asian ja etsin tietä tuhosta pois, kohtuus kaikessa. Me palvelemme vasta valtaa, jolla kerätään ihailua ja/tai syrjintää, hylkäämistä ja tuhoa. Mieli on pantu palvelemaan tyhmästi valtaa yhteisyydessä, mielen oppimattomuutena, vaikka sen tehtävä on olla kokemuksen välittäjänä. Se on lääketieteen jälkijunassa kulkemista, ei ennaltaehkäisevää työtä, jossa ihmisiä autettaisiin hyvinvointiin. Sotaisa kulttuuri pitää yllä traumoja vallan avulla, jotka tuottavat yhä enemmän tuhoa, tunteita ei tunnisteta, eikä osata säädellä, ne kehittävät pahuutta ja valtaa, mikä heijastetaan muiden tuhoksi itsetuntemuksen puutteessa. Ei riitä selitykseksi hyvä ja/tai paha ihminen, jos hänelle ei edes suoda mahdollisuutta ymmärtää asioita, vaan traumat ja tiedon puute tunteista ohjaa erilaisiin ohjauskoppeihin piiloon palvelujärjestelmien yksilön tai yhteisövallan puitteissa. Ensin tuhotaan ihmisyyttä ja sitten korjataan sitä, sitä sanottiin ennen hölmöläisten puuhiksi.

Kulttuurit ovat kuin kiveen piirrettyjä menneisyyden vankeja, joiden tietoisuuden tasoja pidetään yllä halliten muita, antaen tilaa hierarkkisten näkemysten ja aseman kautta, mikä on johtanut vain tuhoon, ei elämän suojeluun. Tietoa ei jaeta, sitä piilotellaan vallan kammareissa ja annetaan ihmisten saada vain vallankäyttäjän kädestä tiputellen. Tämä on vanha maailma, mikä on sukupuoliroolien tuotetta.

Tietoa myös piilotellaan sirpaloiden sitä vaikeasti saatavaksi, sitä saa harrastaa yksittäisten kaupallisten elimien tarjoamana, kuten kehon hoito kuntosalilla, kirjallisuusillat kirjastossa, filosofiat opistojen takahuoneissa, psykologia on hirttäytynyt jakamaan ihmisiä sairaisiin, kuten lääketiedekin, puhumattakaan yhteiskuntatieteistä. Niitä käydään salaa harrastamassa ja tietoa pantataan, hävetään ja keinotellaan siirrettäväksi politiikan kautta ihmisten alistamiseen, ei yhteisyyteen kehittämään meidän ajatuksiamme.

Luulisi, että kansaa sivistettäisiin oikeasti eikä vain leikittäisi sivistyksen portailla. On irtaannuttu hyvästä yhteisöllisyydestä, jossa kunnioittaisimme toisiamme, oppisimme toisiltamme. Ei ole yhdenkään ihmisen tieto ja osaaminen arvotonta, toinen osaa leipoa, toinen runoilla, maalata tauluja, toinen rakentaa taloja ja siltoja. Ongelma syntyy siitä, että joku haluaa itselleen valtaa enemmän ja vain omaansa ja asentelee niitä politiikan ja filosofioidensa kautta oikeuksiin. Yhteisyydestä on tehty vallanhimon kautta tuomioistuimia, jossa ihmiset vartioivat ja tuomitsevat toisiaan, se on sitä populismia. Ihmisten luokittelu tyhmiksi ja viisaiksi, ei ole penaalin terävimmästä kynästä. Jokaisesta ihmisestä löytyy hyvää, jos haluaa nähdä, eikä nosta ylimielisesti itseään yläpuolelle. Jokaisessa ihmisessä on osaamista, tietoa sekä tietoisuutta, että tiedostamatonta, mitä me kaikki tarvitsemme toisiltamme. Oppiminen koko elämän pituudella on tiemme.

Yleinen tarjonta, kuten tv, radio, elokuvat ohjaavat vasta kanaviin, jossa viljellään viisautta omille ryhmille. Elitismi ja hierarkkisesti yläkulttuuri kukoistaa, ei henkinen korkeakulttuuri, ei tiedon avautuvat maisemat monipuolisesti, on nuorten kehokulttuuria runsaasti, politikkaa ja markkinatalouden viljelyä, ei henkisen puolen syvempää analyysiä.  Se viisaus katoaa kuin vesi hanhen selästä. Ei ole keskusteluohjelmia, jossa runoutta pohdittaisin ihmisyyden eri puoli kuvaavina, ei miesten foorumeita, joissa avattaisiin miehisyyden ongelmia, ei, he ovat pahimmillaan saunassa jakamassa omaisuutta ja varjelemassa sen säilymistä, usein vain osalle kansaa. Yhteisyydestä on tehty tuomioistuimia, joissa valta-asema sanelee. Koulutus olisi aloitettava johtajista. Maailman varoja ei voi valjastaa sotateollisuuteen, vaikka puolustuksesta on huolehdittava hulluuden maailmassa.

Olen puhunut vappupuheeni.

Raija