Merkityksellä
on suuri ohjautuvuus ihmisen pyrkimyksiin. Merkitys yleisesti on päämäärään
pyrkivän ihmisen tavoite; mm. kauppias haluaa saada myytyä, mahdollisesti
voittaa, arkkitehti luoda jonkun rakennuksen, kirjailija synnyttää lukijassaan
ajatuksia, ehkä tunteita, psykologi tutkia tunteita, lääkäri hoitaa ihmisiä sairauksista kohti terveyttä,
poliitikko saada yhteiskuntaa ylläpitäviä ja hyvinvointia edistäviä asioita ja
nämä kaikki tietenkin väärällä tiedolla tuottavat enemmän ongelmia kuin
ratkaisuja. On myös hyvä muistaa yhden opettajan neuvo, kaikkia asioita ei vain
voi ratkaista, olin kai liian ratkaisukeskeinen.
Useimmiten
me lähestymme mielenterveyttä lääketieteen kautta, tai hoitotieteen, muodostamme
käsityksen auttaessamme näiden tiedealojen tiedon kautta, kuten opettajat
oppimiseen, psykologia tunteisiin. Vain pari päivää sitten joku sanoi, että
ihmisellä on alttius geneettisesti sairastumiseen, esim. alkoholismiin. Itse
olen sekä luottavainen tietoon, että erittäin kriittinen. Helposti katsomme
vain tuloksia, emmekä syy/seuraus suhteita, mikä pitäisi olla tieteessä
perusasetelma. Meistä tulee helposti tiedesuskovaisia.
Otteita
kirjasta Työnohjaus vai Superviisaus, Leila Keski-Luopa, psykologi, psykoanalyytikko,
ja työnohjaaja, filosofisten ja kehityspsykologian perusteita. ”Ihmistieteet
erottuvat luonnontieteistä siten, että ne tutkivat ihmisen toimintaa ja sen
tuloksia eri muodoissaan” ” Ihmisen toiminalle on tyypillistä sen
tarkoituksellisuus, päämääräsuuntautuneisuus.” ”Ihmisen tajunta on se, missä
merkitykset syntyvät, missä ne ilmenevät ja missä ne tulevat myös ymmärretyiksi.”
”Todellisuus jäsentyy merkityssuhteina, joiden kokonaisuutta voimme nimittää
asianomaisen subjektiiviseksi maailmankuvaksi.” Rauhalan mukaan merkitys
koostuu kolmesta komponentista. ”1. Objektista tai asiasta, jota se koskee, 2.
merkityksestä tai mielestä, joka tällä asialla on, 3. tajunnasta, psyykestä tai
tietoisuudesta, jolle tuo merkitys on. Näiden lisäksi merkityssuhteessa pitäisi
vielä kiinnittää huomiota 4. merkkiin, sanaan, symboliin. Sen lisäksi on vielä 5.
itse ajattelu prosessina, joka on ajattelemista, symbolien ja merkkien käyttöä.”
Merkitys mielessä
siis sisältää mielen prosesseissa sekä suuntautumisen tavoitteeseen, että
abstraktikäsitteen, merkitysperspektiivit, jotka ovat myöhempää, kehittyneempää
tuotetta, kuin merkitysskeemat, merkitysperspektiivit ovat yksilöllisempiä ja
merkitysskeemat ikään kuin automatisoituneita ajattelukaavioita/malleja.
Niin usein
me yritämme toisiamme auttaa, mikä tietysti on luonnollista ja hyvää, mutta voi
olla myös väärille raiteille johtamista, emme ole ymmärtäneet merkityksen
tärkeyttä ihmisen tarpeisiin nähden. Emme aina ymmärrä minkälaisessa
kehitysvaiheessa ihminen elää ja on, mikä elämäntilanne ja todelliset
mahdollisuudet. Kun itse olin vaikeassa masennuksessa, työnohjaaja koulutus,
missä näitä mielen mekanismeja käsiteltiin, auttoi nousemaan ylös, sain mielen
hallintaan ja kokemukseni jäsentyi, lisäksi näytteleminen teatterissa toi
fyysiset kyvyt hallita mieltään ja ajatteluaan. Tässä on tärkeä huomata, ettei
tämä ole tunteiden manipulointia, eikä tunteiden estoa, siirtoa tai muuten
niiden ohjausta. Tunteet tulevat mielikokemuksen seurauksena tiedostamattomasta,
mielen perusta on fyysisissä aistimuksissa, jotka otetaan hallintaan.
Helposti
tuomme malleja toisille, mutta ne eivät tuokaan tulosta, ihminen alkaa hylkiä
niitä. Näin käy, ellemme lähesty ihmistä hänen yksilöllisen käsityskyvyn
mukaan, ja kunnioita hänen kehitystään, sekä näkemystään. Oppimiset ovat
pitkäkestoisia mielen osalta, jopa kymmeniä vuosia kestäviä prosesseja, eteenpäin
pyrkimistä, katsetta tulevaan, ja oman menneisyyden, muistikuvien kautta
ymmärryksen syntyä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti