BIPOLAARISET JA MUUT MUKAVAT MIELENTERVEYS DIAGNOOSIT

En aina usko näitä kaikkia psykiatrisia, filosofisia ja psykologisia määritelmiä yksiselitteisesti, osittain kyllä. Se on tuo minun tieteellinen puoleni, joka kritisoi asioita, filosofinen oikeuteni, joka etsii totuutta, ja psykologinen kehityskaareni, joka taistelee tunteiden ilmaisun puolesta. Heitän kysymyksen, ettei mieltä välttämättä ole olemassa ja se riippuu siitä, miten mielen määrittelemme, ja sitten haastan miettimään, miksi mieli on niin tärkeää olla olemassa.  Näen osittain mieltä rajatusti vain aivojen toimintana, erityisesti bipolaarisen (kaksisuuntainen mielialahäiriö) yhteydessä, vaikka mieli laajasti ymmärrettynä on Suomen kielessä moninainen, onko tässä mitään mieltä, viittaa siihen, onko tässä tapahtumassa ja/tai asiassa mitään järkeä tai mielekkyyttä. Mielen sairauksia en pidä ainoastaan mielen tai tunteiden tuottamina, vaan päinvastoin, kun mieltä ei ole, ja tunteet ovat ehdollistuneet ja/tai kiellettyjä. Kun ihmistä katsotaan vain persoonallisuuden kautta, kuvitellaan, että hänellä on tahtoa ja halu, mitkä oleellisesti kuuluvat mielen ominaisuuksiin, eikä vallan vaikutuksia ja ihmisoikeuksia ulkopuolelta tulevina huomioida mieleen vaikuttavina. Ei haluta uskoa, että ihmiselle ei anneta puheoikeutta yhteisöissä, ja hän saattaa vain huutaa tuskaansa ulos aggressiivisena kaltoin kohtelussa. Jos ihminen on saanut kerran vuodessa ilmaista sanoin itsensä, sen väitetään olevan tapahtunut, tai jos on vain rajattu ilmoista puhumiseen.

Jos ihminen ei saa ilmaista tunteita ja ne suljetaan, tai niistä rangaistaan julmasti, mieli lakkaa toimimasta. Ja se on kyllä suomalainen kulttuuripiirre, tunteiden kieltäminen, ja siksi meillä on runsaasti mielenterveysongelmia, jotka sitten sairastuttavat. Ilman tunteita jää jäljelle vain aivotoiminta ja tunteiden ehdollistumissa mieli ikään kuin jäykistyy kehoon, aivoihin ja aistimuksiin, väkivallassa pahimmillaan keho on kuin kipsiä, ei reagoi, eikä aisti, on kuollut pystyyn. Vastakkaisessa ilmiössä, mieli hajoaa väkivallan seurauksena. Pahimmillaan uskonnoissa on kysymys siitä, että vain sanakieli saa toimia, ja aivot ovat kone, joka toistaa muistamiaan asioita, ei ole luovuutta, mikä minun katolisen ihmiskäsitykseni mukaan sulkee ihmisen kokonaisuuden pois. Pelkästään itseilmaisu on luovuutta. Ainoastaan sanakieleen sitoutuminen on myös Kristinuskon käsitysten ja käsitteiden vastaista, ihminen suljetaan pois vuorovaikutuksesta, mikä on perimiltään juuri Jumalayhteyden viisaus sisäisen minän oikeuksiin, tulla ihmiseksi.

Ilman mieltä aivotoiminta ihmisyydessä on turso. Oppimisesta tulee vain oppimismetodien ja arvojen jälki. Ei riitä pelkkä tavoittelu tulevaisuuteen ja aivotoiminnan suuntaaminen etuotsalohkolle, jolloin mantelitumakkeen ja tunnekeskuksen toiminta ei ole yhteydessä ihmisen syvimpiin kokemuksiin, tunteisiin. Näiden vaikutus toisiinsa tulee olla tasapainossa. Ihmisen ilo itsestään, kiinnostus, innostus ja elämänvoima tulevat tunnekeskuksen lähteistä, elinvoima fyysisestä treenauksesta. Jos ihminen on ainoastaan pakotettu hierarkkiseen järjestelmään ihailemaan/ja tai pelkäämään auktoriteetteja ja ulkopuolella olevaa, hänen mielensä jää vankilaan, ehdollistuu vain etuaivolohkolla työskentelemään ja niin itse ei ole yhteydessä vaan mieli on kuin erillinen saareke jossakin toimivana.

Terve mielen olemus näkyy ihmisen tutkimisen, halun ja tahdon ilmentymänä, vauva alkaa tavoitella ulkopuolella olevaa, kuten esim. varjoja, jonka lapsitutkijat ovat todenneet. Ongelma syntyy siitä, kun aikuiset ovat liian moralisoivia ja tavoitehakuisia valmiiseen ihmismalliin, ja alkavat opettaa ja kasvattaa lasta yhteiskuntaa varten, työhön ja tuottamiseen. Leikkimielisyys katoaa. Niinpä ajattelen, että bipolaarisuus on arvojen seurauksena syntynyttä, yksilö on kehittynyt mieleltään liikaa kaksipuoliseksi, oppiminen ja oleminen on arvottunut niin, että sisäisen yhteys itsessä ja etuaivolohkoon ei kulje yhteydessä tunteiden kanssa, vaan kuvastaa yhteisön arvoja kasvatuksessa ja opetuksessa, tunteet ovat ehdollistuneet mieleen, eivätkä ne enää vapaasti koe tunteita kohdatessa. Ei pidä myöskään ajautua ja vaatia sitä, että aina on tunnettava jotain tunteita. Kun negatiiviset ja/tai positiiviset tunteet ehdollistuneena toimii vain mieliaistimuksessa, alkaa syytösten sarja tai ihailun kierre manipuloida mielen kautta kokemusta ulkoistaen tai sisäistäen kokemuksen.

Asioita myös katsellaan liikaa aivotoiminnan kautta ja unohdetaan kohtelu. Väkivaltaisen kohtelun seurauksena mieli tulee liian vahvaksi ja joutuu jatkuvaan puolustukseen. Pahimpana kiusaamisaikana totesin, että puolustautuva mieli näkyi kehokielessä erityisen paljon, kuin puukoniskuista säröilevä ja katastrofaalisesti liikkeissään poukkoileva elimistään ja elämästään irtautunut osiinsa hajonnut kone, mikä veteli viimeisiään. On kuin sosiaalisen statuksen voisi lukea kehonkielestä.

Raija