KAKSINAAMAISUUS

Rautanaamio on loistava elokuva ihmisestä ja vallasta. Sen voi nähdä sekä konkreettisesti, että vertauskuvaannollisena symbolisesti. Toinen näkee Ranskan kuninkaita esittävässä elokuvassa veljekset kahtena erillisenä ihmisenä, ja kuten arjessakin, jakaa ihmiset hyviksi ja pahoiksi. Toinen taas näkee roolihahmot ihmisen eri luonteenpiirteen kuvauksena. Kevyesti voisi jopa tulkita, että kaunis ja upea kuningas on pahuuden ilmentymää, ruma sekä vangittu hyvyyden. Eli tämä on näkemys, jossa asiaa kuvataan toisilleen käänteisinä, pimeä tuo valon, kuolema tuo toivon jne. Minusta se on mielen ominaisuus, kehosta syntynyt, tiedostamattomasta syntyneissä tunteissa ei ole tätä ominaisuutta, ilo syntyy onnistumisesta, suru menetyksistä, luovuus unien alkulähteiltä. Mielessä on halua ja tahto, ja se on vallan alaista. Näin ei enää toivoisi kenenkään tulkitsevan yksipuolisesti ihmisen luonteen kautta. Ihminen on todella huomattavasti monimutkaisempi olento. Itseään lammen pinnasta ihaileva Narkissos ei välttämättä ole pahis. Ihminen voi jo tänä päivänä sisäistää arvot monipuolisesti.

Kaksien kasvojen kantaminen vie pois ihmistä rehellisyydestä. Vaikka osittain tiedämme, että ihmiselle roolit ovat hyväksi ja suojaavat kaikkitietäväisyydeltä tai nk. omnipotenssin voimalta, jossa vastuun kantaminen muodostaa mielelle tuhoutumisen uhkan. Nykyaikana ymmärretään, että mielen murtumisen taustalla voi olla serotoniinin puute, ajatukset muistiketjuina eivät kulje synapseissa, ja solut jäävät anatomian ja kemian armoille, liike ei enää vaikuta niiden toimintaan. Emme voi enää tarkastella ihmistä vain luonteen piirteiden kautta.

Eräässä päiväkodissa kiinnitin huomioni siihen, että vanhemmista puhuttiin rumasti kahvitauoilla. Otin asian puheeksi ja sanoin, ettei voi kohdata toista avoimesti, arvostaen ja kunnioittaen, jos alitajunnassa elää näkemys, mikä aliarvioi vanhempia. Kaksien kasvojen omaksuminen ei kannata, mutta se ei ole aina luonnekysymys, vaan asennekysymys, ennakkoluulojen viljelemisen ongelma. (Minulle alitajunta tarkoittaa opetettua näkemystä, ja tiedostamattomassa tunteiden syntymässä vuorovaikutteena voi olla aito vilpitön ihminen, joka tekee havainnot ilman alitajunnan pakottavaa otetta ja siten voi vapautua asenteista. Alitajunta on Freudilainen käsite)

Eräässä kunnassa vanhainkoteihin otettiin luennoitsija, joka oli perehtynyt ihmisen persoonallisuuteen ja hänellä oli hyvin negatiivinen, tuomitseva sekä moralistinen ote ihmiseen. ”Sinä vapaudut, kun myönnät syyllisyyden”, hän ilmaisi asiaa. Ihmisen syntisyys ja pahuus olivat johtavana näkemyksissä. Pitäisikö ihmisen myöntää syyllisyyttä teoista, joita ei ole tehnyt, johan siinä lähdetään valheen tielle, mikä tuo häpeää. Kuinka usein ajattelinkaan niiden iskujen osuvan itsetuhoiseen, joiden tuloksena saattoi olla itsemurha?

Tutkisin mielelläni terveysalan asiantuntijoiden ja kyseisen luennoitsijan yhteyttä ihmiskäsityksien muotoutumisessa, ovatko ne olleet estämässä hyvän vuorovaikutuksen syntymää potilaan kohtaamisessa. Tutkisin itsemurhien korrelaatiota terveydenhuoltoyksiköiden, jossa moralistinen tiedon oppiminen on tapahtunut, ja ehkä vaikuttanut alitajuisesti hoitohenkilökunnan käyttäytymiseen kohtaamisissa. Syntikeskeinen, syyllistävä ja tuomitseva syyttömän syyllistävä hoito voi aiheuttaa pahoja ongelmia ihmisyyteen ja vuorovaikutukseen auttamisessa. Tutkimukset osoittavat, ettei psykoterapia aina auta, ja se on kaltoin kohdeltujen potilaiden kertomuksissa luettavissa.

Raija