ÄLÄ TAPA

Siinä se on, viides käsky. Tuo moraalin ohjenuora ei ole toteutunut hyvin maailmassa. Tiedämme enemmän sodasta kuin elämästä. Herran pelko on viisauden alku, sekö on johdattanut maailmankatsomuksia ja se on johtanut liialliseen pelon palvontaan, olemme varustautuneet pelkäämään enemmän muita, kuin että olisimme menneet sisäiseen itseemme, ja opetelleet kohtaamaan pelkoa, mikä tuhoaa ihmisyyttä järjettömästi, ja on vain viisaasti kohdattuna ihmisen suoja. Turvallisuudesta ja luottamuksesta on tullut ulkoisten uhkien varalle suojautumista, pelko on voittanut.

Raamattu pitäisi nähdä sisäisinä ihmisyyden viesteinä, mutta onkin ajauduttu Jumalan palvontaan ja ulkoiseen todisteluun. Kaikki arvotkin tuntuvat menevän outojen vaelluspolkujen etsimiseen, ja personointi liiallisesti tuhoaa ihmisenä kasvun mahdollisuutta. Mutta miten kävi kauneuden, se personoitiin narsismin kautta, hyvyys ja pahuus kääntyivät toisensa käänteiseksi peiliksi, hyvästä tuli paha ja päinvastoin, totuudesta tuli niin väitelty, että tuntuu siltä, että tiedekin jo vastustaa totuutta.

Uskonnot ovat kulkeneet tuhon tietä, ja ihmisyyden suojelu on jäänyt toiselle tilalle, on sodittu ihmisyyttä vastaan. Uskonnoilla voi parhaimmillaan olla positiivinen vaikutus, että se haastaa mielen etsimään erilaisia näkökulmia epäselvien viestiensä vuoksi, mutta samalla antaa mahdollisuuden uskon kautta juuri tuhota tuon kehityksen mahdollisuuden itsemme tutkimiseen.

Yhteiskunnilla ja valtioilla on mahdollista kehittyä selkeämpään tiedon omaksumiseen tieteen avulla, mikä on ainoa mahdollisuus saada selkeyttä asioihin, niiden tutkiminen. Sotiminen ja asevarustelu erilaisten järjestöjen ja yhteiskunnan ulkopuolisesti järjestäytyneiden tahojen kautta ei mahdollista hyvää kehitystä ihmisyydessä. Armeijan oikeus tulisi olla vain valtioilla.

Kun valtioiden kautta armeijan rooli on selkeytetty puolustamiseen, ihmisen ja ihmisyyden oikeuksien puolustamiseen, se suojelee koko ihmiskuntaa, kun taas monien uskontojen tavoite on juuri uskon ongelman vuoksi viedä nämä oikeudet ihmisiltä. Uskonnot vievät vallan kautta ja sen avulla valtaa hyväksi käyttäen ihmisyyden oikeudet, valta-asemien muodostuessa hierarkkiseen jatkumoon. Tällöin on kysymys luonnon voimien vallasta, eikä vielä ihmisen henkisestä kehityksestä, mihin esim. kristinusko pyrkii.

Sanakielen selkeys on ratkaisevaa kehityksessä, ja sen puute on uskontojen ongelma, ja juuri siksi ne elävät mielikuvien maailman voimalla, epäselvällä tiedon jäsentämisellä. Esim. kun nainen ja mies samassa ihmisyydessä on mielen kokemuksen ja kohtelun tulosta, se on konkretisoitu ja se saanut aikaan pahoja virhetulkintoja. Nainen uskonnollisessa kokemuksessa on syntynyt mielen puolustuksessa, kehon yliaktivaationa, mikä taas on tullut väkivaltaisesta kohtelusta ja nainen on alkanut symbolisoida pahuutta, koska mieli on ottanut vallan pelon kautta. Sanat ovat vieneet ne järjettömyyteen ja totuuden vastaisuuteen.

Raija