MUISTI PALAA PÄTKITTÄIN

Joskus kyllä ajattelee, kuinka vaikeaa on muistin toiminta, palailee pikku hiljaa, järkytys saartaa sen kauas todellisuudesta, häpeä vie kauas merille ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Ihmisellä on erityisen vahva taito kiertää totuutta, ja myös omaa todellisuuttaan, mutta kannattaa kysyä, onko se tietoista, vai viekö vain mieli meitä harhaan. Ihmiset toimivat usein tunteiden vaikutuksen alaisena, ja ne tulevat tiedostamattomasta, ja ovat enemmän reaktioita, kuin totta tapahtumista. Usein on kuitenkin niin, että aistein havaittu on jossakin lokerossa, ja muistissa, kun sen vaan uskaltaa avata ja yhteisö sallii sen tulla esiin.

Kun seuraa noita oikeuskäsittelyitä, huomaa kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiit menemään valheen tielle, ja todistaminen on erittäin vaikeaa, oman maineen ja kunnian säilyttäminen yhteisön silmissä on eloonjäämis kamppailu. Mutta ihminen löytää armollisuuden itseään ja muita kohtaan tunnustamalla tosiasiat, vaikka se tekee kipeää, katumuksen harrastaminen ei ole pahin mahdollinen keino. Mutta jos yhteisö ei koskaan anna ihmiselle tunnustusta, vaan hän on aina tuomitsemisen alainen, häpeä omantunnon kautta alkaa tuhota ihmisen mieltä, kokee tehneensä väärin.

Eräässä perheessä käsiteltiin isän kuolemaa. Kaikilla perheen jäsenillä oli erilainen käsitys. Ensimmäinen lapsi kertoi, että tuli ensimmäisenä paikalle kuolleen viereen, toinen kertoi, että hän tuli ensimmäisenä paikalle, eikä muistanut ollenkaan ensimmäisen kertojan olleen paikalla. Kolmas kertoi että oli paikalla läheisyydessä, mutta toinen kertoi sen hänelle, mutta seuraavassa kertomassaan sanoi, ettei ollut paikalla ollenkaan. Järkyttävä asiaa saa meidät muistamaan osittain tapahtumia, välillä kieltämään, välillä muistamaan oikein ja välillä vain kieltämään koko asian. On erittäin tärkeää, että henkilö joka ottaa asian käsittelyyn, kestää syyttämistä, sillä asian esille ottaja usein leimataan syylliseksi, ja omaa todellisuutta varjellaan.

Näin perhedynamiikassa juuri muistin osittainen toiminta vie rooliin, jossa suojellaan omaa asemaa oikeassa olemisessa. Roolien sisältö on kulttuuriin liittyvää arvoa, ja arvostusta, joka voi olla kaukana todellisuudesta. Minun roolini on ollut syyllinen ja muistamaton, se on ollut rankkaa. Kokonaisuuden rakentaminen ei ole helppoa, ja olisi parempi hyväksyä itsensä vajavaisena eikä ryhtyä oikeustuomariksi.

Raija