TUNNESYÖKSYT

Olen käynyt elämässäni tunneskaalaa laidasta laitaan, kehdosta kauhuun, lamaannuksesta nousuun, sekä jäykkyydestä rentouteen, ja nämä esiintyvät enemmän kehollisemmin kuin tunnetasolla, oikeasti tunteet kuolevat. Kaikille näille yhteistä oli se, että ulkopuoliset tulkitsivat ne pääsääntöisesti toiseksi kuin olin ne itse kokenut. Siksi en osaa arvostaa kovin pitkälle toisen arviointia, en niitä aliarvioi, mutta olen vain sitä mieltä, että tunteiden kohdalla vain ihminen itse tunnistaa omat tunteensa, toisen tehtävä on kuunnella. Hyvä havaitsija osaa huomioida oleelliset asiat näkemästään. Jo vuosikymmeniä sitten, entinen naapurini sanoi minulle avioeroni jälkeen, kävelylenkillä; ”minä olen niin iloinen, kun näen, että olet nostanut pääsi pystyyn”.  Hän havaitsi asioita, useimmiten samasta asiasta sanottiin, korjaa ryhtiäsi. Kun ei osaa kuunnella ja nähdä, ei myöskään osaa osua oikeaan toisen auttamisessa, ja silloin loppujen lopuksi auttaja etsii tai tukee vain itseään, ja luo uusia tarinoita. 

Ammattiosaamista tulisi kehittää huomattavasti, tosin sekään ei auta, jos tieto onkin vääristä asioista ja ideologioista kehitetty, kuten vainoava ihmiskäsitys, persoonallisuuden piirteisiin ja sukupuoleen viittaaminen, jotka oikeuttavat ihmisten huonoon kohteluun.

Käyttäytyminen ja itsetunto sekoitetaan usein toisiinsa. Kun joku alkaa käyttäytyä aggressiivisesti, asia selitetään turhautumisella, persoonallisilla piirteillä, opituilla tavoilla, mutta ei juuri koskaan ulkopuolisten väärällä kohtelulla. Olen nähnyt usein, että aggressio on syntynyt ulkopuolisen tunkeutumisesta tai väkivallasta ja en ole koskaan nähnyt, että tunkeutuja tunnustaisi oman tekonsa. Tätä ei haluta tunnustaa, että sillä olisi vaikutusta. Pääsääntöisesti ongelmaa lähestytään syyllistämisen ja psykologisoimisen avulla, etsien vikaa persoonallisuudesta, on itse aiheuttanut tyyliin, se lienee psykiatrian perintöä. Freud kuitenkin sanoo, että ihmisellä voi olla hyvä itsetunto, mutta hän voi käyttäytyä epämiellyttävästi. Tavat tuovat käyttäytymistä, mutta kohtelu vaikuttaa niissä ratkaisevasti. Minun itsetuntoni oli vahvasti rakentunut oppimiseen, se oli intohimoni ja vain sitä kautta selvisin, olin valmis jatkuvaan muuttumiseen ja oppimiseen.

Voin sanoa, että olen kulkenut kehdosta kauhuun. On kuin ihmisen kehossa olisi kaksi puolta, se syöksyvä keho, joka syntymäpuristuksen jälkeen kiskaisee kehonsa eloon ja lihaksensa ylös ja se joka sitten voimien hiipuessa ponnistuksesta väsähtää lamaannukseen. Sitten ovat tiedostamattomasta syntyneet tunnesyöksyt, jotka rynnivät ulos ovista ja ikkunoista, ympäristöstä syntyneet, ja jos ja kun ympäristö lyö, käytös alkaa muodostua psyykkiseksi puolustukseksi, mikä suuntautuu teoiksi, tunnekokemus, jossa lopussa uupumus voi ottaa vallan, liiallisten syöksyjen jälkeen. Väkivalta nostaa pintaan ulkoa tulleen uuden koetun väkivallan jälkeen jälleen tunnesyöksyn. Silloin ei auta opitut pidättäytymiset ja mielikuvaharjoitukset itsen hallinnassa. Usein puhutaan siitä, että uupumuksen takana on liian tunnollinen persoonallisuus. Minulla ei ollut niin, olen niin köyhistä lähtökohdista, etten osannut edes vaatia tai tavoitella mitään, ja työntekoni oli rennolla tavalla vastuullista. Vasta kolmekymppisenä ymmärsin, että minullakin voisi olla oikeus opiskeluun.

Ulkoa havaitsevat ihmiset näkevät ihmisen itsekkäänä, kun hänen kehonsa on psyykkisen puolustuksen vuoksi hyökkäävän oloinen, ja juuri tähän ansaan menevät arvioijat, vääristä havainnoista ja analyyseistä syntyviin harhoihin.

Kun kauhu syntyi mielessäni, se oli minulla ensin tunnereaktio, kun puheoikeuteni riistettiin. Silloin nousi taustalta kehon kokemus ja ahdistus syntymästä syntyneenä, mikä tavallaan on suoja ihmiselle, mutta liiallisena tuho. Kun itsemääräämisoikeus riistetään, kauhu valtaa mielen, siirtyy kehoon ja minun tapauksessa se hajotti mielen, kuten se oli tapahtunut väkivallassa, hajoaminen tunkeutumisessa. Jäykkyys on enemmän rooliin liittyvää, se että saa olla tietynlaisessa asennossa, liikkua tietynlailla, tällöin ainoastaan keho toimii, ja psyykkinen puolustus heikkenee, kun siitä rangaistaan. Lamaannus syntyi, kun menetin täysin puheoikeudet, minuutta ei saanut olla, eikä itseä.

Kaltoin kohteluissa, ja väkivallassa ihmisen mielen osaan syntyy alitajunta, jossa pelot asustaa. Se ei ole omatunto, mikä syntyy normeista, kun ihanteet tiedostetaan ja oikea ja väärä ymmärretään. (Käytän eri tavalla mielen alitajunta käsitettä, kuin yleisesti, ja pidän sitä eri asiana kuin tiedostamaton, josta syntyy tunteet). Mielestäni alitajunta on yhteisön normeista kehittynyttä. Jos yhteisö on väkivaltainen, alitajunta vahvistuu liiallisesti. Kun työpaikallani oltiin häpäiseviä, pilkkaavia, vähätteleviä sekä ylimielisiä minua kohtaan, kohtelu tuli uniini painajaisina. Työkaverit tulivat unessa kirveiden kanssa oven läpi kotiini tappaakseen minut. Tällöin alitajunta aktivoitui liikaa ja mieli murtui. Saattaa olla, että unissakävelijöiden alitajunta on aktivoitunut peloista. Minua kohdeltiin ala-arvoisesti, koska olin murtunut jo aikaisemmin, ja se katsottiin persoonallisuudesta johtuvaksi, ei raiskauksesta ja mykäksi alistamisesta.

Raija

Wikipedian määritelmää:

Alitajunta ja piilotajunta ovat kansanomaisessa psykologisessa tekstissä käytettyjä nimityksiä mielen tiedostomattomasta osasta, jonka sisältöä ei voida saada varsinaiseen tietoisuuteen eli tajuntaan.^lähde? Alitajunnasta puhuessa voidaan tarkoittaa joko kognitiivista alitajuntaa tai dynaamista alitajuntaa. Dynaaminen alitajunta (oikeammin dynaaminen tiedostumaton) liitetään psykoanalyyttiseen tai psykodynaamiseen näkemykseen ihmisestä, kun taas kognitiivinen alitajunta liittyy kognitiiviseen psykologiaan eli näkemykseen ihmisestä informaatiota käsittelevänä olentona. Nykypsykologiassa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että osa ihmisen psyykkisistä prosesseista tapahtuu automaattisesti ja tiedostamatta. Eri näkemykset eroavat kuitenkin siinä, miten monimutkaisia tai tarkoitushakuisia tiedostumattomat prosessit ovat.

Psykoanalyyttisessa tutkimuksessa ei käytetä sanaa ”alitajunta” (saks. Unterbewusstsein). Sigmund Freud torjui sen artikkelissaan ”Das Unbewußte” (1915). Suomen kielessä suositeltavin käännösratkaisu on tiedostumaton, mutta myös sanoja ”tiedostamaton” ja ”piilotajunta” näkee jopa Freud-suomennoksissa käytettävän, vaikka niitä ei voi pitää asianmukaisina.

Käsitettä tiedostumaton käytti myös Carl Jung, joka esitti, että henkilökohtaisen piilotajunnan lisäksi on olemassa myös kollektiivinen tiedostumaton. Tämä ilmenee hänen mukaansa kaikille kulttuureille yhteisissä myyteissä, saduissa ja unissa, sekä tietyissä arkkityyppisissä hahmoissa, joita kulttuureissa muunnellaan yhä uusissa hahmoissa halki vuosituhansien.