”Totuuden
Henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä
heitä, tietomme siunaa”. Tämä virsi on erityisen viisas.
Monelle on
vaikeaa ymmärtää sitä, että minä puhun uskontojen vaikutuksesta, uskosta ja
niiden merkityksestä. Se on enemmän suomalainen ongelma, esim. Amerikassa uskonnosta
puhuminen on esillä enemmän. Uskonkäsitykseni on huomattavasti erilaisempi kuin
kirkko kuuluttaa ja korostaa, se on minulle ihmisyyden olemuksen puhetta.
Kirkko on mennyt valtaapitävien julistukseen ja ihmisen palvontaan, jossa
valta-asema määrittää ihmisyyttä ja antaa oikeuksia toisen elämään tunkeutumisessa
yhteiskunnallisella tuella.
Voisiko sitä
paremmin sanoa, totuuden henki! Totuus ei ole yksiselitteistä, se on jatkuvasti
muuttuvaa toisilta osin, toisilta ei. Tiede on jatkuvasti uusiutuvaa, sitä on
korjattava ja se on kehittyvää, uutta tietoa tulee lisää, mitä ei ole ennen
ymmärretty.
Totuuden
henki uskonnon mielessä on vaativampaa, se on ilmoitus Jumalan tahdosta. Olipa
kysymyksessä mikä tahansa nimi kaikkivaltiaasta, uskon ytimessä kaikki tieto on
kaikkivaltiaan, ja ihminen ei voi tätä totuuden henkeä tietää, ei Jumalan
suunnitelmaa, se on tietämättömyyden maastossa. Johtaako siis tietämättömyys,
ei johda, johtaa nöyryys, että voi tunnustaa oman tietämättömyytensä ryhtymättä
kaikkivaltiaaksi. Mitkään ulkoiset merkit eivät kuvasta tai ole kaikkivaltiaan
totuuden hengestä, ne ovat kulttuurien tuomia ja ihmisen luomia. Mikään
yhteisöllinen tai yhteiskunnallinen, kulttuurin tuoma asema ei oikeuta
kävelemään ylitse muiden, jokaisella ihmisellä on oikeus omaan todellisuuteen,
syöttämättä sitä väkisin jollakin opilla. Ei ole Jumalan totuuden hengessä
naiseuden ja/tai miehisyyden olemusta, eivätkä ne ole sen kuvaa. Kun henki koskettaa
ihmisyyttä pyhän hengen kautta, se on ihmisen henkisyyteen liittyvää, ei ulkoisiin
tapoihin ja rituaaleihin.
Ihminen on
aikansa lapsi. Jokainen aika ihminen syntyy uudelleen, uuteen tietoon, uuteen
olemukseen. Vanhaa tietoa ja kirjoituksia totuudeksi sekä Jumalaksi muuttaen on
uskontojen ongelma, eikä se vie kirjoituksen ja sanan arvoa, niiden pitää olla
olemassa pysyvyyden takaamiseksi ihmisessä. Ympäristö on suuri tekijä ihmisyyden
muotoutumisessa. Olemme kulkeneet historiassamme aikaa, jossa ihmiskäsitykset
ja ihmiskuvat ovat olleet puutteellisia. Se on perustunut vanhaan oppiin ihmisen
pahuudesta, jossa sitä ovat hallinneet ja kontrolloineet enemmän vainoharhaiset
kuin luottavaiset ihmiset. Kunnioitus on puuttunut, on tunkeuduttu ihmisyyteen
ja määritelty se toiseksi kuin mitä se on. Tätä ovat harrastaneet niin tieteet
kuin uskonnotkin.
"Kaikessa
näytä, käsiala Luojan, mahtavan viisaan, kaiken hyvä suojan, Kristuksen luokse,
rakkauden tuojan, johdata meidät".
Kristuksessa
pyhä henki vie totuuden henkeen, sen Jeesus opetti.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti