VALHEIDEN MITTELÖISSÄ

Valheet ovat maailma vitsaus, mikä tuottaa runsaasti ongelmia. Valheellisuus on synnynnäinen taipumus mielessä, jossa ihminen suojelee itseään todellisuudelta. Mitä kunnioittavampi, kuuntelevampi, ja inhimillisesti kohteleva ympäristö on, sitä vähemmän ihmisen tarvitsee turvautua liialliseen suojeluun. Jo eläimilläkin on itsensä muuttamisen kyky, ne muuttavat väriään suojatakseen itseään uhkilta, jossa niiden elämä vaarantuu. Kun ihminen kohtaa itseään uhkaavan todellisuuden, mieli voi kaunistaa tarinan uudeksi, ettei häpeä nujertaisi. Jo luomikertomuksessa Jumala sanoo, miksi häpeät alastomuuttasi, ja kehottaa totuuteen. Ihmisen kokemukset muuttuvat tarinoiksi, joissa valhe asustaa, että ihminen kestäisi sen. Uskomuksiaan tutkien ihminen voi löytää totuuden tielle, mikä vapauttaa ahdistuksesta ja häpeästä, kun taas uudeksi luotu tapahtuma tuo enemmän ahdistusta, ja ihminen pakenee paikkoihin ja asioihin, sekä liittyy ihmisiin, joissa valhe ja salaisuus säilyvät. Valheesta muodostuu hyväksytty tapa.

Joskus puhutaan valhemuistoista, jossa uskotaan ihmisen luovan uuden tarinan kestääkseen sen, tai trauma uusintaa sitä psyykkisen puolustuksen kuvassa ja/ tai todellisessa tapahtumassa, tai sellaiseksi kuin se hyväksytään rankaisujen alla. Ihminen pystyy kuitenkin erottelemaan mielen tuottaman todellisuuden ja kinesteettinen lihasmuistimme tallentaa parhaiten totuuden. On yhteisöstä kiinni, saako yksilö puhua totuudesta, vain suojeleeko yhteisö mainettaan tarinoiden kautta, ja yksilön totuus vaietaan. Puhutaan myös aistiharhoista, jossa havainto vääristyy, ne ovat kuitenkin huomattavasti vähäisempiä kuin mielen tuottamat ajatteluharhat ja kielen tuottamat tarinat. Mitä enemmän ihmiset menevät mukaan valhetarinoihin, sitä enemmän he tulevat skitsofreenisiksi, ja elävät sekä kuvittelevat maailman mielensä mukaiseksi, ja sitä vähemmän he näkevät sitä mikä on oikeasti totta.

Yksilön tuottamat tarinat ovat huomattavasti heikommin vaikuttavia kuin yhteisön ylläpitämät, jossa yhteisövalta vahvistaa ja sinetöi valhetta ja/tai totuutta. Vahvasti diktatuurisissa kulttuureissa ja autoritäärisissä menetelmissä yksilöllisyys korostuu. Vanha tarina katharsiksen tarpeesta, itsensä puhdistamisesta ja jonkun uhraamisesta puhdistukseen tuottaa enemmän tuskaa, ahdistusta, häpeää ja syyllisyyttä kaikille, kuin yleisesti halutaan tunnustaa, sillä valhe on miellyttävämpää, aistien kokemaa kauneutta, jossa ylevyys nousee läsnä olevaksi. Uhraaminen on uskonnollinen rituaali. 

Ihminen puhdistuu vain totuuden, armon ja anteeksiannon kautta, väliaikainen uskomus kauniiseen on joskus tarpeen, mutta se ei tyydytä ihmisen mieltä ja sielun kaipausta lopulta, totuuden virvoitusta. Oma terve syyllisyyden ja vastuun kantaminen teoistaan tervehdyttää ihmisen mieltä. Omatunto on yhteiskunnan katalysaattori, se joko suojaa tai tuhoaa ihmistä.

Joku opettaja kirjoitti joku päivä sitten, kuinka yllättävää hänelle oli huomata fiksujen oppilaiden kiusaamisen ovelat piirteet. Kilpailujen ja vertailujen kulttuurissa ihmisen narsistiset piirteet vahvistuvat, koska lapsille ei mahdollistu tunteiden jakaminen, ja ohjauksessa on liikaa suorittamista. Jos lapset voisivat jakaa tunteitansa hyvässä ohjauksessa, tasavertainen kohtelu hoitaisi tunteet niin, että niihin tulisi hyväksyntä. Kun jakamista ei ole, tunteet kehittävät narsismia, mikä on itsen suojelua alkuun, mutta alkaa kehittyä hyväksymättömyydessä negatiiviseksi, jossa itsen hyväksytyksi tulemisen ja kokemisen tunne heikkenee, ja itsetunto rapistuu, ja tunneylentäminen tuo mukanaan alistamisen tarpeen narsismin kääntöpuolena, joko itseen tai toiseen.

Yhteisötarinoiden fokus on vallassa, jossa kaunis tarina pitää kiinni ihmistä. Ihmiset kiinnittyvät kauniin tarinan kertojaan, vaikka se olisi valhetta. Juuri valhetarinoiden yhteisöissä syntyy uhraamista, syntipukkeja ja syrjintää. Sen sijaan yhteisöissä, joissa rehelliset tarinat ovat pääosassa, syntyy kunnioitusta, välittämistä ja totuutta. Tarinat tukevat ja yhdistävät ihmisiä hyvässä ja pahassa.

 Yksilötasolla tuki tulee oman egon pönkittämisessä ja arvojen säilyttämisessä turvaa tuovana, vaikka se olisi valheellista. Mitä miellyttävämmän tarinan mielipiteillään johtava luo, sitä vankemmin hän saa kannattajia.

Raija