Epäluulo ja
epäily johtavat ihmisten ajatuksia. Se ei sinällään ole perusongelma, mutta
johtaessaan siihen, että se muuttuu tuotuudeksi, se tuottaa käsittämättömän määrän
ongelmia, mitkä vievät ihmiskuntaa jatkuvaan tuhoon ja sotimiseen.
Epäluulo ja
epäily ovat lähtöisin syntymäpuristuksessa syntyneestä ahdistuksesta, mikä on
luottamuksen ja turvallisuuden puuttuessa syntymän jälkeen johtanut niihin. On puuttunut rakkaus
ihmiseen, jossa tämä ahdistus on lisääntynyt väkivallan avulla. Ei ole lähdetty
vähentämään ihmisen kärsimyksiä rakkauden vaateella, vaan oletettu ihmisen pahuuden
olevan niin peruuttamatonta, ettei sitä voi korjata kohti hyvää. On ajateltu,
että ihminen on joko niin hyvä tai paha, ettei niitä voi muuttaa, vaan ne jopa
pukeutuvat toisikseen ja niistä on mahdotonta saada selvyyttä.
Ratkaisevinta
on vauvaiän hellä hoiva, turvallisuuden ja luottamuksen antaminen niin, että
ihminen tulee tietoiseksi itsessään tapahtuvista kokemuksista. Se ei tarkoita
tiedostamattoman hylkäämistä, vaan sen parempaa huomioimista ihmistä
eheyttävänä, opettavana, ja kasvattavana elementtinä. Kun vauva saa hellää
fyysistä hoivaa, hän palaa kohtuaikaiseen hyvään aistimiseen, ja liikkumisen voimasta
syntyvä yliaistillisuus estyy viemästä yliseksuaalisuuden korostumiseen. Vauva
palaa syväsyntyisten unien, mitkä ovat kohtuaikana jo kehittyneet, kykyyn kokea
mielihyvää ja mielikuvitusta, josta ajattelukyvyn perusteet kehittyvät.
Jos
kehollista kehitystä alkaa johtaa liikkeeseen perustuvat aistielämykset
seksuaalilähtöisesti, ihminen menettää vapauden valintaan, koska ei tule
tietoiseksi mielikuvien kautta valinnoistaan, vaan kehoaistielämykset
valitsevat halun ja tahdon. Liialliset aistielämykset vievät myös kyvyn aistia
herkästi, kuten tiedostamattoman lepoa antavan voiman ohjautua henkisyyteen.
Kun ohjaus,
opetus ja kasvatus ohjaavat fyysisyyden kautta kohti yhä voimakkaampia aistielämyksiä,
ihminen menettää kokonaisuuteensa ihmisyyteen, ja erityisesti omaan
tietoisuuteen itsestään ja on erilaisten yllykkeiden ohjattavissa. Ihminen
menettää vapautensa eikä voi enää valita. Yhteiskunnan arvot ja arvostukset,
uskomukset, poliittiset ja järjestelmän mukaiset ideologiat valitsevat
ihmisyyden.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti