TIEDÄ PAIKKASI

Yhteisöissä roolit, asema ja oikeudet ovat herkeämättä läsnä. Ne estävät hyvää vuorovaikutusta yhtä lailla kuin parhaimmillaan rakentavatkin sitä. Syrjintää ja kiusaamista ilmenee yllättävän runsaasti. Sosiologisissa tutkimuksissa selviää, että yhteydenpito eri ihmisiin on vaihtelevaa, joihinkin ollaan yhteydessä enemmän, joihinkin vähemmän, joku suljetaan pois yhteisöstä.

Joskus tuntuu siltä, että elämä opettaa enemmän kuin monet teoriat tieteessä. Olin noin 20 vuoden ikäinen 70 – luvun alussa, kun tein kesätyötä sairaalassa sairaala-apulaisena. Tietämättä hierarkkisista systeemeistä tein virheitä, mitkä jäivät ikuisesti mieleen. Menin kahvihuoneeseen lääkärien ajalla. Seisoin tyrmistyneenä ovella muutaman sekunnin, kun tuijotuksella taakse peräänny käsky kävi lääkärien taholta, hiljaisuuden voima oli vaikuttava, ja minä astelin taaksepäin. Eräs työkaverini kertoi, että ollessaan Ruotsissa kesätöissä, sairaala-apulaiset menivät piiloon lääkärinkierrolla siivouskomeroon. Hierarkkinen asema määrittää oikeudet olla olemassa ja osallistua. Nuorena entisen poikakaverini kanssa tapetoimme huonetta. Menin typeryyksissäni neuvomaan häntä, ”painu sinä siivoushommiisi”, tuli vastaus. Aika pian opin, että vain tietty rooli oli minulle sallittu. Paikka asetetaan arvoissa ja konkreettisesti alistaen hiljaisuuteen.

Ensimmäisessä työpaikassani tulin lastenhoitajan reviirille tekemään samaa työtä apulaisen roolissa. Se oli paha paikka reviiriinsä luottaville, sain työskennellä eteisessä ja vessassa, ja vain kovalla pakkasella sain valvoa lasten ulkoilua, lämpimät kelit olivat lastenhoitajan. Olin kokenut elämässäni syrjityn roolin, etten antanut sen vaikuttaa itseeni, kuljin omaa polkuani, uskoin itseeni, ja minulla oli vahva itsetunto. Mutta kärsin lasten kohtalosta, pyllyyn jäätyneet sideharsot pakkasella toivat surua. Aika pian sain oppia, ettei lasten pahoinvointiin saa puuttua.

Reviiritaisteluita käydään yksilöiden ja järjestelmien puitteissa. Kun reviiri on saavutettu, siitä taistellaan. Työssäni päiväkodissa lastentarhanopettajat taistelivat sosionomeja vastaan, etteivät he saa tehdä heidän työtään. Ihmettelin sitä aina, koska sosionomeilla oli huomattavasti vahvempi koulutus, monipuolisempi, kun taas lastentarhanopettajan koulutus oli enemmän oppimiseen koulutusta. En ole kuitenkaan katkeroitunut kokemuksistani, vaan taistelin aina opetusministeriötä myöten saadakseni uudistusta varhaiskasvatukseen ja sain sinne varhaiskasvatuksen professorin kehittämään koulutusta.

Raija