Syvätunteiksi
luokittelen unien syntymän ja sitä kautta kehittyvän kyvyn etsiä ja löytää tai
päästä siihen olotilaan, että se on mahdollista. En esimerkiksi pidä flow:ta
sen ilmentymänä, kuin en myöskään lukemista ja niistä syntyviä muistikuvia.
Syvätunteet syntyvät tiedostamattomasta mielen kokemuksessa.
Minulla oli
nyt pari vuotta vaihe, että oli enemmän aistikuviin perustuvia pinnallisia
kokemuksia arkipäivässäni. Jatkuva tapahtumien virta elämässä voi viedä
pinnallisiin kokemuksiin, aistijuoksuihin, kuin myös sanakielivirtoihin. Syvät
uneni katosi ja nukuin hyvin pinnallisesti, eikä kunnon rentoutumista syntynyt.
Olen saanut takaisin syvät uneni, herään rentoutuneena, näen erikoisia unia, mielikuvia
syntyy unen aikana. Viime yönä näin unen, että järjestimme vierailua Sauli Niinistön
kanssa Putinille. Tyhjensimme yhdessä pakastinta. (kyllä me myös suudeltiin,
mutta ei kerrota tätä Jennille) Nämä erikoiset unet synnyttävät iloa, koska ne
useimmiten on hyvin kummallisia, hauskoja ja järjettömiä.
Mielikuvien
syntymä kannattaa erotella muistikuvista, mielikuva syntyy mielestä, sen
tiedostamattomasta osasta. Lukemista ei kannata arvostaa liian korkealle, vaikka
ne ovat tärkeitä avustajia muistikuvien synnyttäjinä, ne voivat viedä pois
syväkokemuksista. Liian tietoiseksi tuleminen ja itsensä hallitseminen ja
jatkuva kontrolli voivat estää syväkokemuksia. Jo pienenä lapsena muistan sen kokemuksen,
kuinka mielikuva ja syväkokemus synnyttivät tyytyväisyyden, kehollisen reaktion,
jossa esimerkiksi sylki tuli suuhun, ne ovat myös kehollisen toiminnan hyviä
eliksiirejä ja edesauttavat kehon toimintaa.
Sigmund
Freudin näkemys tietoisesta ja tiedostamattoman olemassaolosta ihmiskuvassa on
auttanut minua parhaiten ymmärtämään itseäni. Se näyttäisi olevan myös
Kristinuskon ytimessä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti