VIHAN KIERRE

Viha on syövyttävä, tappava, kiduttava ja elämää tuhoava voima. Sitä on ollut ammoisista ajoista saakka, ja sitä on tänä päivänä runsaasti. Se kestää vuosia, vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja ihmisten mielissä. Se näyttäisi olevan pahempi kuin aggressio, josta se kumpuaa, kuten tavoista ja opeistakin. Kun aggressio on äkkinäisesti syntyvä tunne, sen terve ilmiö on suuttuminen, mutta se ei näytä riittävän ihmisille, siitä kehitetään vihaa, joka ei unohdu, jolla lyödään, ja tuhotaan ihmisiä aina sotimiseen saakka.

On karmaisevaa kuulla, kuinka tänä päivänä koululaisilla on vuosikausia jatkuvaa kiusaamista. Minun aikana sellaista ei ollut kouluissa tässä määrin ja väitän, että se johtuu leikkimisen mahdollisuudesta omaehtoisesti. Vaikka oppilas muuttaisi koulua, paikkakuntaa, tai kiusaaja tekisi sen, se ei tunnu laantuvan. Ihmisen hylkimisen ja vihaamisen tunteet ovat syvemmällä. Heikko halutaan tuhota, ja liittyä vahvoihin. Se on nähtävissä eläinkunnassa lukuisissa tutkimuksissa. Mutta viimeaikaiset tutkimukset todistavat myös sen, että vaikka lapsi liittyy vahvoihin, hän puolustaa heikkoa ja kaltoin kohdeltua. Meissä on olemassa myötäelämisen tunteita, ne vain katoaa jonnekin. Helsingin sanomissa oli 11.9.2018 tiedeartikkeli, ” Jo pieni lapsi suosii vahvempaa, mutta vierastaa vääryydellä hankittua valtaa”.

Perustavanlaatuista vihan jatkumoa kannattelee epätasa-arvo.

Jokseenkin ihmisen tuhovimma on aina antiikin Kreikasta alkaen ollut puhuttu asia, hybris, joka selittää tuhovimmaa, ja se on sitä Kristinuskossa, sitä on työyhteisöissä, perheissä, ja sen lonkerot ulottuvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Sen liittolainen on valta ja asema, jonka avulla sitä toteutetaan.

Maaret Kallio kirjoitti joku päivä sitten, artikkelin, ”Nainen on naiselle susi”, jossa hän mainitsee kateuden kääntöpuoleksi ihailun. Olemme kateellisia toiselle, koska ihailemme hänessä jotakin.

Onko vihaan ratkaisuna persoonien tutkiminen ja niihin puuttuminen, kun se näyttää olevan aina läsnä ja kaikkialla, uskon että kasvatus ja opettaminen oikealla tavalla on siihen vastaus?

Viha muuttaa muotoaan, siitä tulee salakavalaa, sillä kehitetään valtaa, ja järjestelmiä toisten alistamiseen. Olisiko meidän sukellettava enemmän arvoihin, joiden kautta sisäistäen löytäisimme pelisääntöjä, oikeuksia ja tekemisen oikeutta. Perusarvoina; hyvyys, kauneus ja totuus, ovat nekin erittäin vaikeaselkoisia, paha voi pukeutua hyväksi, totuus voi olla vallan taakse piilotettua, omien etujen kasvattamista, ja miten käy kauneudelle, se luo ihanteita, joista syntyy kateutta.

Ihanteiden ylistäminen ihmisessä näyttäisi olevan kateuden kanssakulkija. Jo Jeesuksen aikana ylentyminen Jumalan pojaksi oli raivoisan vihan aiheuttaja, sitä se oli antiikin aikana, sitä se on tänä päivänä. Onko auttanut se, että Jeesuksesta tehtiin synninkantaja ja anteeksiantaja, vai onko se lisännyt vihaa? Pääsääntöisesti kauniit puheet ja julkikuvat ovat esimerkillisiä ja kauniita tarinoita, mutta selän takana touhutaan syyllistäen ja häpäisten. Itsensä nostaminen toisen yläpuolelle nostaa halveksunnan esiin.

Jos ihmiselle ei anneta ihmisarvoa ja kunnioitusta, on turha odottaa häneltä yhteistyökykyä.

Raija