VILPITTÖMYYS

Tänä päivänä saa lukea paljon siitä kuinka vaikeita ovat ihmisen rehellisyys ja vilpittömyys. Mielemme valehtelee, aistimme himoitsevat ja kielemme kiertelee. Tuntuu siltä kuin totuutta ei kannattaisi enää etsiä.

Vilpittömyys on vahva näkemys ihmisyyden ytimessä. Synnymmekö viattomina, olemmeko rehellisiä, vai valheetko kuljettaa meitä kohti hullumpaa ja järjettömämpää maailmaa, missä mihinkään ei voi luottaa, mikään ei ole pysyvää, eikä mikään suojele meitä pahuudelta. Jos ideologioihin on uskominen, minulle ainakin vilpittömyyden lähtökohta ihmisyydessä on perustavanlaatuista ideologista valintaa, jonka eteen on tehtävä työtä. Jos emme luota ihmisen vilpittömyyteen, menetämme identiteettimme pysyvyyden, menetämme turvan ja luottamuksen itseemme ja toisiin. Se on minuuden ja olemassaolon ratkaiseva tekijä merkitsevyyden saavuttamiseksi ja tarkoituksen lähtökohdaksi tavoitteiden kautta ja eteenpäin menon kantava voima. Se on elämän peruskysymys, jatkammeko, luovutammeko ja kuljemme kohti vääjäämätöntä kuolemaa.

Kesäterassilla Jari Sarasvuo sanoi. ”Ainoa keino tutkia itseään on tutkia elämää eli toisia ihmisiä.” ”Tulokset tulee toipumisesta, ja toipuminen alkaa paljastumisesta.”( toisen tutkiminen tuo usein esiin vain itsen, minä) Hän sanoi, myös, ” että maailman kehitys on aina tullut negaatioiden kautta”. En usko tuohon mielen johtamaan menoon hyvän tuojana, koska siinä on valheeksi muuttava voima, mutta se on myös suoja, mikä on oltava. Jos mielen annetaan johtaa, se on vallanhimon polku, ahneuden ja kateuden silta. Mielen tehtävä ei ole johtaa, sen tehtävä on ihmisyyden suojaaminen terveydeksi.

Maailman psykologisointi näyttää vaaralliselta, uskonnot kuljettavat kohti järjettömyyttä, kun ihmisyyttä ei mahdollisteta muutoin kuin tieteen tulosten kautta, niissä näkyy ihmisen pahuus ja toiminnan tulokset järjestelmien kautta, miten on ohjattu ihmistä. Kun kehon aistimusten ja havaitsemisen annetaan himoita omien kokemusten kautta liikaa, siitä tulee vain kehon kulutusjuhlaa, emme kasva, nautimme vain aistimuksista yli tarpeen. On täysin mahdollista karsia pois mielen yliaistimukset ja tulla vapaaksi ylihavainnoinnista. Minä en osannut sitä itse kehittää, mutta maailma pakotti siihen minut antamatta ihmisoikeuksia. Se oli raskasta, mutta opetti paljon ihmisyydestä. No, onhan niitä ollut aistinautintojen aikojakin.

Lapsen vilpittömyys on olemassa, kasvatus ja opetus, toiminnat ja järjestelmät muokkaavat siitä valheen tyyssijan.

Raija