ITSEARVOSTUKSESTA

Naisten keskusteluryhmässä itsearvostus on ehkä kaikkein puhutuin aihe, vaikka sitä ei sillä nimellä aina kutsutakaan. Varmin tapa tuhota avioliitto, on aliarvioida ja mitätöidä kumppani. Vaikka avioliitossa olisi melkein sataprosenttisesti kaikki asiat hyvin, toisen kunnioittamattomuus ottaa tosi rankasti itsetunnon ja itsearvostuksen päälle ja on se pisara, mikä vie eroon. ”Kysyin kymmenen avioliitto vuoden jälkeen mieheltäni, rakastatko minua, hän vastasi, rakastan Tuulaa. (siis ensirakkauttaan)”. Ensimmäinen vierailumme sukulaisista, ”sinä et sitten puhu siellä kaikista asioista”. Arvostamattomuus toisen kykyyn toimia oikein, johtaa valtaan, jossa pyritään kontrolloimaan toista.

Kun olen lukenut psykologisia näkemyksiä itsearvostuksesta, ne pureutuvat enimmäkseen oppimisen kautta siihen.

Olen sitä mieltä, että itsearvostus on syvästi kytköksissä kunnioitukseen ja vallan käyttöön. Syvimmillään juuri äidin ensimmäinen katse on merkittävin vaikuttaja koko elämään, sanoi jo Carl Jung. Itsetunto taas voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta ihminen voi romahtaa psyykkisesti, sanoi Freud. Lainaus Wikipedialta; ”Hybris, muinaiskreikaksi ”loukkaus” tarkoittaa nykyaikana liioiteltua itsevarmuutta ja itseluottamusta, joka johtaa ansaittuun rangaistukseen. Antiikin Kreikassa hybris tarkoitti toimia, jolla niiden tekijä suoritti häpäistäkseen uhriaan tarkoituksenaan siten ylentää itseään”. Nykyään hyvä häpeä tunnustetaan terveen ihmisen kyvyksi kontrolloida itseään ja säädellä tunteitaan.

Kunnioituksen alla, päällä ja sisällä on tehty rikollisia asioita, se ei ole aitoa, se on järjestelmien ongelmaa, se on suurimmaksi osaksi vallan ongelmaa. Psykologia tieteenä etsii liikaa syitä persoonasta, kun on kysymys vallan väärin käytöstä, toiselle on annettu valta kontrolloida, arvioida ja määrittää toisen oikeudet. Kunnian kantamisesta on hyvä esimerkki uskonnoissa, joissa naisen katsotaan kantavan kunnian huntua muista ihmisistä, muiden arvosta ja olemassaolosta. Ellei nainen tätä tee, hänet voidaan murhata, kunniamurhana. No, joku voisi sanoa, että jos itsearvostus olisi kohdillaan, nainen suojautuisi, ja tottelisi vallan käyttäjiään, hierarkkista järjestelmää. Kunnioituksen perusteluissa ei voida ohittaa elämää perusarvona. Ei itsearvostus voi lähteä siitä, että elämää naisessa ei kunnioiteta. Silloin nainen menettää itsekunnioituksensa, koska elämä on yksi kunnioituksen lähde, se on ilo sielussa ja kehon elävyydessä, joka tuo elämänvoimaa.

Itsekunnioituksen viitekehys on yhteisön arvoissa. Jos voi tehdä niin kuin yhteisöissä katsotaan oikeaksi, voisi ajatella että itsekunnioitus säilyy. Mutta jos yhteisö tekee rikoksia, ja elää valheessa, löytääkö yksilö tällöin itsekunnioituksen, onko se elämänlahja? Jos tekee rikoksia ja silti kunnioittaa sitä, kuten mafiosot, kummallinen kunnioitus on sielläkin läsnä. Mutta se on vallan kunnioitusta, ei elämän, josta voisi olla kiitollinen, mikä syntyy itsestä riippumattomista syistä.

Raija