ARVOTTOMUUS

Arvottomuus on syvältä kuluttava voima ihmisyydessä. Ihminen voi kadottaa kokonaan itsensä, kehittää sivupersoonan, tai syrjäytyä yksinäisyyteen, niin monta reittiä matkalle tarjotaan. Pääsääntöisin syy arvottomuuteen on ympäristön antama kohtelu ja arvostus.

Läheisten kesken tunnereaktiot ovat vaikuttavin vaikute, jossa koko keho voi romahtaa, iho kuoriutuu pois ja selkä vääristyy. Kun yhteiskunta ei tajua tätä, kustannukset terveydenhoitomenoina on mittavat. Onkin pöyristyttävää lukea arvovaltaisen henkilön kolumni, jossa hän lyttää täysin yksilön omaksi syyksi ongelmat, kuten teki Ylen sivuilla, Jari Ehrnrooth.  Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. 

Arvottomia on tällä hetkellä Suomessa yhteisön kohtelun näkökulmasta työttömät, fyysisesti sairaat, vammaiset, mielenterveysongelmaiset, vanhukset, lapset, ja koululaiset, joita yhteiskunta kohtelee syrjivästi. Varmasti jäi joku pois.

Arvottomuudelle on historialliset perusteet, niitä esiintyy varmasti eniten uskontojen piirissä, mutta ei tiedekään ole niistä vapaa, rotuoppeja muistaessa, sen antropologista väylää.

Kun joutuu arvottomaksi, ei ihminen itsessään välttämättä aiheuta sitä. Kun kuljin tuntemattomalla seudulla ja jouduin tuntemattomien raiskauksen uhriksi, taustalta löytyy suunniteltu rikos, jossa pedofiliasta vankilassa ollut henkilö ohjaa työkaverinsa tekemään rikoksen nuorelle tytölle. Ympäristö osallistuu rikoksen suojeluun ja väittää tytön avunpyyntöperusteita valheeksi. Mitkään avustusjärjestöt eivät suostu auttamaan. Mielenterveys asiantuntijat uskovat myös rikoksen mielikuvituksen tuotteeksi, sillä rikos on saanut asianomaisen mielen järkkymään.

Joku aika sitten tuli TV dokumentti, jossa käsiteltiin psykiatrian taustaideologiaa. Suomessa sen historia käytänteineen juontuu sota-aikaan, jolloin heikkoutta ei voitu sietää, ja mieleltään murtunut oli heikkomielinen. Naisen historiaa tutkiessa huomaa, kuinka naista pidetään holtittomana ja leväperäisenä, mikä juontaa paljon uskontoihin ja syntikäsityksiin, ja kulkee vielä vahvasti mukana kohtelussa. Valitettavasti nuo uskonnon vertauskuvalliset tekstit muuttuvat konkreettiseksi, ja kieli pyhissä kirjoissa on ongelma.

”Perinteiset hyveet eivät enää kanna yhteiskunnassa: Niille ei ole enää itsestään selvää paikkaa. - Kohtuullisuus, kriittisyys, kärsivällisyys, oikeamielisyys, rehellisyys. Suomalaisen kasvatus- ja yhteiskunnan arvot yleensä, irtaantuivat klassisista hyveistä sodan jälkeisenä aikana. Ehkä me hylkäsimme ne, koska hyveitä oli käytetty väärin kasvatuksessa, politiikassa tai uskonnollisessa vallankäytössä. Ehkä me halusimme lisää vapautta. – Emme koskaan pääse yksimielisyyteen siitä, mitä hyvyys, totuus ja kauneus ovat. Mutta voimme päästä yksimielisyyteen siitä, kuinka toista ihmistä on kohdeltava. – Rehellisesti ja kunnioittavasti”. (Veli-Matti Värri, kasv.tiet.prof. Aamulehti 18.8.2002)

Mieleni murtuminen rikoksen johdosta aiheutti sen, että mennessäni mihin tahansa työpisteeseen, tieto ”hullusta naisesta” oli kiirinyt edellä. Minua kohdeltiin huonommin kuin koiraa.  Kun yhteiskunta alkaa kohdella ihmisiä kuin rottia, ei sitä voi enää kutsua sivistyneeksi hyvinvointivaltioksi. Tämä Ehrnroothin esiinmarssi on ääriliberalistinen hyökkäys kansaa ja ihmisyyttä vastaan, jossa ei ole tippaakaan inhimillisyyttä, eikä ymmärretä sosiaalisia vaikutuksia vallan väärinkäytössä yksilöön.

Myöskään yhteiskunnallisena filosofiana ja arvona Ehrnroothin näkemykset eivät kestä asiallista tarkastelua. Ihmisyys on asetettu liiallisen yksilöllisyyden korostamiseen, jossa yhteiskunnan kontrolli lisääntyy ja sosiaalisuudesta tulee liiallisen kilpailun vuoksi ahneuden pohjalta kehittyvä ilmiö kunnioituksen sijaan. Jos nykyisen kontrollin ongelma on yhteisövalta, jossa yksilöt alistetaan vallan alle, se tulee myös ongelmaksi liberalistisessa näkemyksessä yksilön heikkotasoisen kehityksen valossa. Sosiaalisuus voi olla hyvin kehittynyttä ja yksilön kykyä kasvaa vastuulliseksi ja eettiseksi toisiaan kohtaan, se vaatii parempaa opetusta ja kasvatusta. Ahneus ihmiskasvun alustana on vain markkinatalouden intressi, ei ihmiskasvun kestävä pohja.

Raija