torstai 26. huhtikuuta 2018

MIELI VAELLUKSELLA




Vaikka en suuresti arvosta toisen ihmisen arviointia ulkoisesta olemuksesta ja käyttäytymisestä, pidän sitä silti tärkeänä, jos sillä löydetään oikeaa tietoa, eivätkä havaitsijan omat epäluulot ole syntyvän näkemyksen pääasiallinen lähde. Täydellistä totuutta emme voi nähdä ihmisen mielestä jos emme tunteistakaan, sillä ne ovat osittain muuttuvia ja erityisesti tunteiden osalta ne syntyvät tiedostamattomasta monesti uudenlaisina, joten yksilö ei itse tiedä niistä. Lääketiede mittaa liian usein ihmisyyttä matemaattisin perustein teknisesti. Mieli on omalakisensa järjestelmä, sanoi mielen asiantuntija Risto Turunen.

Havaintojen erheellisyydestä muistan nuoruuden ajan, jolloin pelot olivat vahvimmillaan mielessäni, ja se näkyi kehossani, silmissä. Lääkärit epäilivät yllättävän usein että olisin huumeiden käyttäjä, sillä silmäni seisoivat, eli olivat reagoimattomat valoon. Yhden pienen voimakkaan häpeän tunteen muistan yhdessä ryhmätilanteessa, jonka vuoksi punastun vieläkin. Luokassa oli mies, joka oli mielestäni erityisen komea. Ajattelin, jos tuo pyytäisi nyt sänkyyn, olisin heti valmis. Samalla mies alkoi katsoa minua kuin olisi lukenut ajatukseni, koin niin voimakasta häpeää, että olin varmaan sydänkohtausta saavan näköinen.

Ystäväni romahduksen vuoksi olen pohtinut meidän erilaista aivotoimintaa elämän kaaressamme. Hän on ollut täydellisen ja ehdottoman vaativa itselleen itsensä hallitsemisen suhteen. Oletan, että hänen etuaivolohkotoimintansa on ollut aktiivista ja hallittua. Ja nyt hän sitten juuri romahtaa tämän alueen heikentymisen vuoksi. Kun taas minä olen vaeltanut sisäisten kokemusten ja etuaivolohkon välillä vilkkaassa vuorovaikutuksessa, ja kuunnellut niiden erilaisia viestejä. Jokseenkin nopeasti tulkiten on tullut mieleen, että liian hallittu aktivaatio saattaisi jopa väsyttää kokonaan jonkin osan aivoista, ja ne pysähtyvät, solut eivät kestä liiallista jännitteiden määrää, vaan laukeavat ikään kuin puolustukseen ylirasituksessa. Aivot siis tarvitsevat mielen hääräämään ja aistimaan solujen hyvinvointia.

Mielen tulee vaellella tunteiden ja aivojen maastossa vapaasti, eikä sen lukitseminen johonkin ole viisasta. Ääripäissä se voi pelon vuoksi olla reagoimaton.

Raija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti