SYNTYYKÖ MINÄ?

Maailma on jotensakin kirjoitettu niin, että ihmisellä on minä. Minän teorioitakin on monenlaisia. Mutta sellaisia teorioita ei ole laisinkaan, ettei minää  ole. Minän syntymisen ideologia on pitkälti miesten maailmasta. Se on sidottu valtaan ja siinä olemuksena on tahdon mahdollisuus toimia. Jos maailmaa kirjoitettaisiin naisten näkökulmasta, se olisi toisenlainen, ehkä minää ei silloin olisi olemassakaan, olisi vain pelkoja ja tunteita. Minän syntyminen vaatii tahdonalaisen toiminnan ihmisen ratkaisuna, luoda mielikuvista muistikuvat.

Miesten maailmassa testosteroni vaikuttaa siten, että lihas on vahva ja toimiva. Niinpä minä saa perusvahvuuden. Miehillä on myös paljon valtaa, joka tukee minuutta. Seksuaalisuuden voimakas edustus on myös myötävaikuttanut vahvuuteen.

Pääsääntöisesti minän teorioissa ihminen on valitseva ja tahtova olento. Ihminen voi olla sisimmässään tahtova, mutta sen toteuttaminen vaatii ympäristön hyväksynnän ja se voi olla mahdotonta. Jos ympäristö laittaa hanttiin koko ajan yksilön tahtoa, hän lannistuu. Niin kävi itselleni. Pahimmillaan minän menetyksessä keho muuttui muodottomaksi. Vaikka minulla on ollut vahva tahto ja pyrkimys eteenpäin, sillä ei ole ollut merkitystä. Ympäristö on päättänyt asioistani, koska he ovat pitäneet minua hulluna. Hulluna siksi, etten ole kestänyt kolmen miehen päälle karkausta ja väkivaltaa. Se on ollut mielen heikkoutta kohdalleni osuneiden psykiatrien mielestä.

Niinpä olen elänyt minättömänä vuosikymmeniä, sillä en ole tahtonut alistua ympäristön näkemyksiin tyhmyydestäni ja heikkoudestani. Minulla on ollut siis tahto pysyä rikollisen toiminnan ulkopuolella. En ole alistunut valheeseen, jota on pidetty yllä. Tahtoni on vain jäänyt taakse.

Minulla on ollut siis vahva sisäinen minuus, jonka olen kehittänyt lapsuudessa. Ympäristön päälle karkaukset ovat vieneet kehon kielen romahdukseen, puhekielen ja ihomekon, käytökseni on ollut epäilyttävää ja levotonta ulkoisessa kuoressani, mutta sisältä ehyt. Muistan aina sen tilanteen, jossa minun lopputyötäni epäiltiin toisen tekemäksi, koska minua pidettiin heikkolahjaisena.

Vuosikymmeniä kestänyt väkivalta uusittiin jatkuvasti alistamalla yhteisön muottiin. Niinpä raiskaukset kestivät viisikymmentä vuotta. Ihminen on mitätön yhteiskunnan rattaissa. Lukematon määrä ihmisiä kärsii ympäristön asenteista, joissa ihminen on luokiteltu nollaksi ja häntä kohdellaan sitä mukaa. Ei ole merkitystä sillä, miten ihminen toimii ja käyttäytyy, hänet on leimattu valmiiksi. Yhdessä työpaikassani sain kokea sen, että minut huomattiin ihan fiksuksi ihmiseksi, muualla leima määräsi.

Kun ilkeämielisyys ja asenteet kukkivat yhteisöissä, ne pitäisi aina pysäyttää.

Raija