torstai 23. maaliskuuta 2017

VALEHTELU, IHMISKUNNAN SYÖPÄ



Elämän kauhistuttavimpia asioita on valehtelu. Valehtelu on niin luontaista ihmiselle, ettei hän aina edes huomaa valehtelevansa. Valehtelu voi olla sekä tietoista että tiedostamatonta. Vaikeneminen on yksi muoto salailusta ja valehtelemisesta, jossakin kohtaa hyve. Kun ei kerro toiselle avoimesti asioista, toisen on arvailtava asioita. Arvailu saa aikaan epätietoisuutta, epätoivoa, ja mielen järkkymistä, sillä luottamus murenee. Ei ihmisen tarvitse tietää kaikkea toisista ihmisistä, mutta ei ole hyväksi sekään, että annetaan asioista vääristynyt kuva ja ohjaillaan asioita valehtelijan päämäärien mukaan kuulematta muita.  Valehtelijan arvot alkavat suunnata valintoja ja tekoja. Tänä päivänä on suuri määrä ideologioidensa mukaan kulkevia poliitikkoja, jotka ajavat agendaansa muista piittaamatta.

Valehtelun ehkä syvin ja merkittävin alkulähde on omille vanhemmille valehtelu. Vanhemmat odottavat liikaa, vaativat liikaa, valitsevat arvot lasten puolesta, valitsevat ammatin ja lapsen täytyy valehdella saadakseen hyväksynnän. Eläinkunnasta olemme huomanneet, että jo eläin voi muuttaa muotoaan kilpaillessaan, muuttaa väriään piiloutuakseen, kilpaa kosiessa löytyy jos jonkinmoisia eleitä. Valehtelu ja muuntautuminen ovat siis osin myös synnynnäistä kykyä. Meillä onkin jatkuva kilpailu siitä, saammeko totuuden esiin, voimmeko luottaa vilpittömyyteen vai saako valhetarinat totuudesta pääpalkinnon.

Valehtelu tuottaa tuskaa yksittäisten ihmisten elämään ja sillä on suuret vaikutukset yhteiskuntaelämään. Totuudesta vaietaan, sitä muutetaan, että bisnekset voivat tuottaa voittoa. Valhetta vastaan on taisteltava jatkuvasti. Hyvässä kilpailussa on rehellisyyteen ohjaavat pelisäännöt.
Tärkeää on huomata, mihin kontekstiin valhe sijoittuu. Jos teot ja puheet ovat erilaisia, luottamus heikkenee. Mutta vaikeampaa on huomata, miten esimerkiksi omat tunteemme kertovat eri kieltä kuin sanakielemme, emme edes välttämättä tunnista, miten petämme itseämme. Uskomme rakastavamme, mutta emme ole eritelleet, mitä. Rakastammeko aistielämyksiä vai kenties arvoja, joita kohde edustaa? Arvomme muuttuvat kokemusten myötä, emme ehkä kunnioitakaan lähimmäistä sen jälkeen, kun hän on muuttunut ihmisenä, tai olemme muuttuneet itse.


Raija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti