maanantai 20. maaliskuuta 2017

HÄPEÄN VOIMA



Psykologit tutkivat, kuinka menestyä ihmisten kanssa parhaiten. Ohjeena oli, että kannattaa käyttäytyä niin kuin ryhmän muut jäsenet. Tuntui tasapäistämiseltä. Joukkovoima oli nostettu korkeaan arvoon. En ole mikään yksilöä yliarvostava ihminen, mutta en myöskään jumaloi joukkovoimaa.

Ahdistus ja häpeä ovat tunnevoimaa, mikä saa joukon hylkimään yksilöä. Nämä tunteet ovat hallitsevia joukossa. Vain joku aika sitten katsoin teeveen paneelikeskustelua, jossa yksi oli ahdistunut, ja sain seurata, kuinka kaikkien kehonkieli alkoi jäykistyä. Tunteita pitäisi saada kokea todellisuuden mukaan, ei muiden mielialojen. Kun joukkovoima on manipuloiva ja alistava, yksilöt kärsivät. Ryhmän tulokas koki ahdistusta ja pelkoa, kun muut ryhmän jäsenet olivat osaamisessaan taidokkaita.

Olin eilen yhdessä palaverissa ja pari minuuttia myöhässä. En ehtinyt ihan ovelle, kun sain vihaisen puhelun, ”missä sinä oikein olet”. Joukko oli tottunut siihen, että olen ajoissa paikalla. Vihainen ilmaisu nosti pintaan häpeän, jonka olin aiemmin kokenut hyvin vahvasti vääristä syytöksistä, auktoriteetilta. Nyt huomasin käytökseni kömpelöksi, halasin väärässä kohtaa onnitteluhalauksen, kun olisi pitänyt vain kätellä.

Häpeän nousu ei ole mitenkään pieni juttu, kun sen on kokenut vahvana. Se luhistaa kehon kielen, ääni katoaa ja tulee hyvin matalaksi. Tämä on asia, mikä saa myös joukon ahdistumaan. Kun joukossa on joku ahdistunut, joukko alkaa myös ahdistua. Yhtä lailla kuin mielekkäät kehoelämykset, myös negatiiviset tarttuvat ja niistä seuraa negatiivinen hyljeksintä. En usko, että on aina viisasta yhtyä joukon kokemuksiin. Se on inhimillistä, mutta se vie myös yksilöllisyyttä harhaan. Yhtäkkiä huomaakin reagoivansa liikaa joukon kokemuksiin ja omat kokemukset hämärtyvät. Häpeä on vahvasti yhteisösidonnainen.

Häpeä liittyy useimmiten kehoon, syyllisyys tekoon. Olen huomannut, että häpeäni resonoi vahvasti syyllisyyteen. Kun auktoriteetti ilmaisi paheksunnan, sain häpeäkokemuksen. Minua on syyllistetty paljon, ja häpeästä on tullut vahva vaikuttaja. Vaikka olen käynyt hyvin läpi häpeän kokemukseni, silti se nousee helposti pintaan ja liikaakin. Häpeä on vahvasti synnynnäinen tunne. Sen kanssa ei ole järkevää leikkiä. Kaikkein helpoin keino estää liiallisia häpeän kokemuksia on kunnioittaa toista ihmistä, virheettömyyteen ei pysty kukaan. Yläpuolelle asettuminen on ensimmäinen askel kohti valtaa ja alistamista, mikä kohdistetaan johonkin yksilöön ja jossa häpeä voi nousta kukistamaan heikkoa, mutta se on inhimillistä käyttäytymistä.


Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti