IHON ALLE

Meillä ihmisillä on taipumus selitellä asioita, etsiä syy seuraus suhteita, uskoa tietävänsä totuuden, kuvitella asioita ja kertoa ne totuutena. Äärimmäinen epäily on yksi totuuden vääristäjistä. Vaikkakin on tervettä epäillä asioita, niin se herkästi muuttuu luuloksi. En nähnyt työurallani kovinkaan paljon tervettä epäilyä, sen sijaan näin paljon epäilyä, joka puhuttiin totena, juorut kulkivat kilpaa ja muuttuivat totuudeksi. Selittämisellä on pitkät perinteet, olihan kymmenen käskyä ja selitykset. Kauhistuttavaa on sekin, että jonkun sana on pyhää ja muuttumatonta.

Ihon alle uimisessa on ikäviä jälkiseurauksia. Ikään kuin uija luo uuden totuuden epäilyksen ja kuvittelun turvin. Jokseenkin ymmärrän niin, että yksilön merkityksiä ja tarkoituksia ei voi ymmärtää ulkopuolinen havaitsija, vain sen kokenut tietää, mitä tarkoittaa kyseinen konteksti. Ihminen voi toki muuttaa selityksiään, ymmärrys lisääntyy, häpeä sulkee suun ja olosuhteet vääristävät. Mutta ei ulkopuolinen voi koskaan tietää toisen ajatuksia ja tunteita, se on aina uusi totuus asiasta, minkä on toisesta tulkinnut.

Selittämisellä on pitkät perinteet. Jo yksistään Raamattua selitetään, Jeesuksen sanomisia ja tekemisiä. Tiede on selityksien ihmemaa. Jos ihminen esimerkiksi pohdiskelee jotakin asiaa ystävälleen, ei sitä ystävä voi mennä kertomaan muille hänen mielipiteenä, sillä pohdiskelun jälkeen hänen käsityksensä asiasta on voinut muuttua. Erehtyväisyys pitää ottaa huomioon. Ja ylipäätänsä ei meillä ole oikeuksia tunkeutua toisen ihon alle selittämään mitä hän ajattelee, väittää sitten valehtelijaksi ja/tai ymmärtämättömäksi. Ihmisen ajattelu on vaiheittaista, joka kehittyy näkemykseksi pikkuhiljaa. Ensin on myyttinen vaihe, jossa asia on epämääräinen, sitten hahmotusvaihe, jossa kootaan ja luodaan asiasta kokonaiskuvaa, sitten rakenteluvaihe, ja lopuksi vasta tulos.

Ihminen voi puhua tiedostamattomasti, tapoina, pakotettuna virallisena totuutena, ja/tai psyykkisen puolustuksen voimalla. Kirjoitin kokonaisen kirjan käsitellessäni psyykkistä traumaa, kun mahdollisuus tuli ottaa asia käsittelyyn, oli riittävä turvallisuus. Siitä tuli vain kaunista virttä. On viisasta olla arvostelematta ihmisen puhetta, se voi olla hyvin herkän kokemuksen alla. Brutaalinkin puheen voi ohittaa ja kohdata ihminen inhimillisen ottein.

Raija