TUNNEKYLMYYS

Aamulehteen kirjoittaa näkökulmia Tiina Keskinen. Hän on peruskoulun opettaja. Hyvin usein hänellä on valtavirrasta poikkeavia ajatuksia, lämminhenkisiä ja ihmisestä välittäviä. Tänään 4.9 hän kirjoittaa tunnekylmyydestä. Tiina kertoo 90 vuotiaan tätinsä muistelusta. ”täytin kymmenen vuotta lastenkodissa. Kerroin hoitajalle, että minulla oli syntymäpäivä. Hoitaja nyökkäsi ja käveli ohi, täti muisteli”, Muutuin hiljalleen tunteettomaksi robotiksi, koska ilon hetket puuttuivat elämästä”.

Eräässä ryhmässä yli kuusikymppinen nainen toteaa, ettei hänellä synny tunteita muisteluissamme. Kovan kohtelun jälkeen totesin saman itsessäni. Silloin en ymmärtänyt, että ahdistus on myös tunne, ja aggressio seuraus. (joidenkin tutkijoiden mukaan aggressio on ensin). Vanhenemisen myötä tunteisiin herkistyy vahvasti, mutta kyllä lapsikin voi olla tunneherkkä. Tunne tulee, kun sille on tilaa kokemuksessa, kun se ei ole kiellettyä, tuomittua tai pois lohkottua.

Jos ihmisten välillä vallitsee kylmät arvot ja asenteet, lasta ei huomioida, kohtelu on julmaa ja sanakieli on ehdoton totuus, missä ei ole tilaa tunteille, tunteita ei myöskään synny, tai ne ovat hyvin vaikeasti analysoitavissa.

Useimmiten kyky kokea empatiaa syntyy, kun on itse sitä saanut kokea tai se on puuttunut kokonaan toisten taholta. Kovin usein kohtaa ihmisiä, jotka purkavat vihaksi muodostuneet pettymykset toiseen ihmiseen, vaikka tällä toisella ihmisellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, he projisoivat itseään. Syynä voi olla se, että omat ihanteet ovat niin suuressa ristiriidassa todellisuuden kanssa, että siitä syntyy aggressiota. Liian usein kuitenkin erehdytään tulkitsemaan tämän oman ihanteen ja todellisuuden ristiriidan olevan ongelman ydin. Väkivalta ja huono kohtelu synnyttävät tunteita, joissa aggressio ja ahdistus syöksevät alkuun tulta. Ikään kuin aggression alkuperänä on synnytyskanavan puristuksiin joutuminen, ja vapauden menetys, tiedostamaton ahdistusaggressio, väkivallan tunnistus.

Tunteiden tulemiselle tarvitaan luottamuksen ja turvallisuuden, sekä kiireettömyyden ilmapiiri, muutoin psykologiset puolustusmekanismit tulvivat mieleen, ja tunteista ei saa selvää. Kaikki asiat eivät synnytä tunteita. Oppimisesta sanotaan, että aina on tunne ensin, ennen kuin kiinnostus ja aktivaatio viriää.

Raija