Joskus -80
luvulla kirjoitin hätääntyneen kirjeen eräälle professorille. Kirjoitin, että ”ihmiset
eivät osaa puhua”. Nyt kun analysoin tänä päivänä tuota lausetta, se tarkoittaa
sitä, että ihmiset eivät puhu toisilleen, avoimesti, ovat ylikohteliaita, eivät
ole tottuneet puhumaan, on salattuja asioita, kiellettyjä aiheita ja jos
jonkinmoista estettä puhumiselle. Sosiaalisissa tilanteissa ollaan estyneitä
monista syistä.
Taannoin
olin kyllästynyt erään ystäväni valitteluun, kuinka häntä ärsytti, kun joku
hänen ystävästään tuli ilmoittamatta vierailulle. Usein siinä sattui sitten
olemaan jotain sellaista suunnitelmissa, että ne menivät pieleen vierailun
vuoksi, ja totta kai se harmitti ystävääni. Kun tuo vierailija oli yhteinen
tuttumme, päätin lopettaa valitusvirran ja sano tälle toiselle tuttavalle,
ettei ystävä pitänyt yllätysvierailusta.
Sanomiseni
seurauksena ystävieni välit viilenivät ja syy katsottiin olevan minussa, kun
olin mennyt heidän väliinsä. Olisiko minun pitänyt kestää jatkuva valituksen
virta, en vain jaksanut? Mutta mitä tämä kertoo meidän ihmisten suhteista ja
niissä ilmenevistä seikoista. Eivätkö ihmiset uskalla sanoa toisilleen, edes
pienistä asioista, pelätäänkö toisen loukkaantumista. Ihmisten välisissä suhteissa
on selvästi näkyvissä se, että toiset puhuvat liikaakin, ja toiset eivät
uskalla sanoa tarpeellistakaan.
Jotakin on
pielessä suomalaisessa kulttuurissa, kun puhuminen on niin arkaa tai
ylitsevuotavaa. Siihen liittyy varmasti monta seikkaa, on yksilöllistä
ahdistusta, tapojen orjuutusta, sopivuuden kunnioitusta, ja tilanteiden
hallintaa. Kuinka niinkin tärkeä asia kuin puhuminen on saanut vaikeimman
mahdollisen muodon? Ilmaisutaitomme tahtoo hukkua monien normitusten alle.
Monta kertaa minua on pyydetty työpaikalla puhumaan jostakin asiasta,
ongelmasta, mitä työntekijät eivät itse ole uskaltaneet. Ja en yhtään ihmettele
sitä, ongelmien esiin tuominen on johtanut ko. henkilön rankaisemiseen.
Ilmaisutaidon
oppiminen on minulle syvästi äidin kanssa käytyä opettelua. Siinä oli monet
tasot esillä runoudesta väittelyyn. Oman ilmaisunsa luovat prosessit lähtevät
liikkeelle haastamalla ongelmanratkaisuun ja erilaisten tyylien harjoittelulla
puheen hallinnasta, johdonmukaisuudesta sekä puheen tuottamisesta. Itse kunkin
ilmaisutavat on hyväksyttäviä, ja olemme oppimisen matkalla. Pelko itsensä ilmaisemisessa
rangaistusten uhalle, ei ole hyvää keskustelutaitoa, ja siinä koulutukset ovat
tärkeässä asemassa. Puheen tuottamisessa esteenä voi olla pelot, jolloin syntyy
esiintymispelkoa. Itse jouduin selättämään esiintymispelon kesäteatterissa
näyttelemällä. Vaikka esiintymistaito voi olla vahvakin, se saadaan kyllä tukahdutettua
vallan väärinkäytöllä ja alistamisella.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti