NÄENNÄISTÄ VAPAUTTA

Niin se saatiin keväällä kauppojen aukiolo vapaaksi. Näin uskotellaan, että elämme vapaassa maassa, jossa voi vapaasti toteuttaa unelmiaan, kulkea missä lystää ja ostaa milloin haluaa. Tämä on sitä näennäistä vapautta, ja kuitenkin kuljemme talutusnarun päässä kuin pässit. Tällä tasolla olemme yhteiskunnallisessa fokuksessa ja kuvittelemme olevamme vapaudessa.

Merkittävin yhteiskunnallinen vapaudenriisto tapahtuu nyt opiskeluoikeuksien valossa ja oikeistolaisin menetelmin. Se on häpeäpilkku, jota viedään eteenpäin kuin käärmettä pyssyyn, eikä tuolle kauniisti hymyilevälle opetusministerille juuri vastaan lausuta. Tosin hyvin korkealle koulutetut ja oppimista vahvasti ymmärtävät ovat kirjoittaneet myötähäpeällisiä kannanottoja opetuksen alasajosta. Yksi merkittävin niistä on historian vapaavalinnaiseksi muuttaminen. Jos kriittisesti ajatellaan, toki historian kirjoituksissa on kovasti vielä parantamisen varaa, ettei Stalinia ja Hitleriä kehuttaisi maasta taivaaseen. Tästä oli oivallinen kirjoitus Uuden Suomen palstalla kirjailija Arno Kontrolta.

Vapaus on aina tietoisuutta, mikä lähtee ihmisyydestä ja ihmisoikeuksista. Tässä voi suositella vain YK:n ihmisoikeusjulistusta. Mielestäni kasvatus on tällä hetkellä manipuloivaa, jossa pelko on perimmäinen vaikuttaja, jonka metodit sinetöivät. Ammattikasvattajilla ei ole riittävästi tietoa niistä vaikutteista, joita puutteellinen kasvatus aiheuttaa vuosikymmeniksi. Kun tunne-elämä jätetään hoitamatta varhaislapsuudessa, valitsijaksi ihmisen mielessä jää pelko, ja se johtaa vuosikymmeniä, niin ettei ihminen sitten loppujen lopuksi huomaa ollenkaan, että on ollut vedätettävänä. Eivät ajatukset ole vapaita, jos muistikuvat kulkevat pelon ajamina tiettyyn hallitsevaan ja vallitsevaan näkemykseen.

Kaiken tämän vapauden saisimme ilmaiseksi, sillä tuo varhaislapsuuden tunne-elämän hoito vaatii vain syliä ja aikuista lapsen lähelle jakamaan pelon ja olemaan läsnä, turvana, niin että lapsi saa pelkonsa hallintaan. Liiallinen uskominen opetuksen voimaan on vienyt koko tunne-elämän hoidon harhaan. Se on pitkälti poliittinen kysymys, jossa yksilöllisiä oikeuksia ei ole ja jossa tämä erityisesti psykoanalyyttinen syvällinen tunne-elämän kehitys on syrjäytetty juuri massaohjauksen keinoin. Tuo syväanalyyttinen tieto tunteiden kehityksestä on syrjäytetty koulutuksistamme. Näin meitä on mahdollista johtaa pelon kautta valitsemaan sitä mitä kansanjohtajat tahtovat.

Raija