KONSERVATIIVINEN MIELI

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että demokratiassa piilee konservatiivisuutta, mikä on vaaraksi yhteiskunnan kehitykselle ja vie taantumaan. En toisaalta ole liberaalikaan, ja uudista kaikkea, vaan kannatan myös pysyvää. Maslow oli ihan viisas määrittäessään ihmisen tarpeita, millä onnellisuutta ja hyvinvointia ihmiselle taataan jossain määrin. Joku ystäväni sanoo, että liika uudistus tuottaa imperialismin vastaiskun.

Kuten monesti aikaisemminkin olen kirjoittanut, lapsuus on pelkojen valloittama, ja sen voittamiseksi on tehtävä paljon työtä, luotava turvaa ja luottamusta. Jo yksistään kehon vapautuminen vie vuosia, mikä onnistuu parhaiten liikunnalla, ja lapsihan osaa sen luonnostaan keikkuen, venytellen, roikkuen ja väännellen kehoaan joka suuntaa leikin lomassa.

Mieli on konservatiivinen, se on jopa enemmän yhteisöllinen kuin yksilöllinen. Jo ainoastaan Freudin teoriaa sanotaan yhteiskuntafilosofiseksi. Vaikka en ole asiantuntija Freudin suhteen, olen lukenut hänen näkemyksiään aika aktiivisesti. Yksi näkemyksistäni eroaa hänen näkemyksistään. Katson, että ihmisellä on alitajunta, joka on syntynyt  ympäristön normeista, ja se on konservatiivisen mielen oleellisin piirre. On kuitenkin myös vapaudesta syntynyt luova puoli, joka on vapaa mielestä. Se ei ole aistien vapaata virtausta, mutta ei myöskän omantunnon ja yliminän synnyttämä alitajunta. Se on kuin hiljaisuuden meri, joka on ilon syntymässä, ja kukkii uusia kuvia.

Tuo vanhoillinen, konservatiivinen alitajunta johtaa kollektiivisessa ihmisen mielessä yhteisöllistä valtaa. Ihminen taantuu uskomuksiin, joissa yhteisön näkemykset  ovat vahvoilla. Se on hyvin merkityksellinen voima, jossa yksilö kokee kuuluvansa yhteisöön. Näistä koostuu yhteisövoimat, demokratia ja myös taantumukselliset voimat.

En kannata yksilövaltaa yli kaiken ja usko sen viisauteen. Kutakuinkin varmimmin ymmärrys syntyy siellä, missä tieto on yhteneväistä. Näin ollen hyvän yhteisöllisyyden ja ymmärryksen syntymiseen tarvitaan yhteneväinen, laajasti sekä syvästi puhutteleva yleissivistys peruskoulutuksen myötä.

Ei ihminen ole muuttunut vuosituhansiin, tarpeet on yhä samat, ja sydän pumppaa. Ei jatkuvaa uuden virtausta tarvita, mutta jotakin uudistumista tarvitaan siihen luovuuteen, joka voi syntyä vapaudessa, ja tuoda uusia näkemyksiä vanhaan mieleen, tai enemmänkin vapautua mielestä. Mieli on jonkin määritelmän mukaan aistimus, se tuntuu tarvitsevan aina äärimmäisyyteen asti jatkuvaa mielihyvää ja aistimusvirtaa, mikä ei anna koskaan tyydytystä.

Kun vapauden luovuutta etsitään, se syntyy jossakin sellaisessa tilassa, jossa oivallukset asuvat, arvot majailevat, kunnioitus kukoistaa aitoutta arvostaen ja elämä on kaunista, se on ihminen parhaimillaan. Siellä asuu ilo, jonka myötä ihminen voi kokea onnistumista, itseluottamusta, itsearvostusta ja itsekunnioitusta, josta saa tyytyväisyyttä itseen.

Raija