YHTEISÖLLISET VALHEET

Luen parhaillaan Johanna Hurtigin kirjaa "Taivaan taimet". Hurtig on yhteiskuntatieteilijä ja tutkija. Hän tutkii lestadiolaisyhteisön uskonnollista väkivaltaa. Se on on ollut julkisuuudessa paljon vuosina 2008 - 2011. Mitä pidemmälle tulen lukemisessa, sitä pidemmälle minulla syntyy ajatus siitä, että yhteisöllisyyden väkivalta on kätkeytynyt yhteisöön kuin yhteisöön. Sen salaamiseksi esitetään erilaisia verukkeita, yksilöllinen tapaus, vanha tapaus, surullinen tapaus; edm kirja. Osa johtohahmoista, mukaan lukien jäseniä, kiertelee ja kaartelee asiaa kuin kissa kuumaa puuroa, totuutta ei haluta julki.  Tämän kirjan tutkimustulokset voisi viedä yhteisöön kuin yhteisöön, silloin kun siellä tapahtuu jotakin rikollista. Käyttäytymiskaava on sama, rikosta salataan keinolla millä hyvänsä.

Pitkään isossa konsernissa työskennelleenä ja useita kymmeniä eri työpisteitä läpikäyneenä, tiedän että valheet on jokapäiväisiä rikoksen kohdalla. Salaamisessa on erilaisia tasoja, ihmisten mielikuvitus valloillaan, johtaminen mielikuvilla harhaan, ihanteisiin hukkuminen, käytänteet vs. ihanteet, koulutuksen puute, tietoa ei ole, itsenäisyyden puute, ihmiset on johdateltavissa jne. Omalla kohdalla työskentely oli päiväkodissa. Koska en voinut hyväksyä lasten kaltoin kohtelua aina potkimisesta väkisin nukuttamiseen, toin asian esille johtajille, niin kuin ohjesäännöissä velvoitettiin. Aatteeltaan kommunistinen johtaja ei kuitenkaan halunnut kunnallisen päivähoidon maineen mitenkään kärsivän, ja hän teilasi puheeni perättömiksi ja minut väärin ymmärtäjäksi. Näin minuun lyötiin leima, jonka perusteella olin väärin havaitsija. Kun halusin asian käsittelyn ja ihmiset vastuuseen lausumistaan, mitään sellaista ei ollut koskaan tapahtunut, olin muka kuvitellut asian, he vetäytyivät täysin asiasta.

Häpeän niitä suomalaisia naisia, jotka lähtivät valheen mukaan, ja uhrasivat elämäni. Heillä oli mahdollisuus valita. Tapaus on kuin suoraan Venäjän hallintatavoista. Suoraselkäisyyttä olisi ollut puuttua asiaan, korjata käytänteitä, eikä tuhota yksilön elämää. Minua on usein syytetty siitä, että ymmärrän ihmisiä ja heidän virheitä, en vie heitä teloitettavaksi, vetoan olosuhteisiin. Yksilöllä pitää olla vastuu. Yhteisöllinen häpeä on raskasta, mutta sen ymmärtäminen ja totuudesta puhuminen auttaa, sekä helpottaa asianosaisten kokemusta, ja mahdollistaa asian korjaamisen. Valhe tuo lisää häpeää ja lisää piiloutumisen, syrjinnän ja ahdistuksen määrää.

Hierarkkisessa vallan käytössä harhaan johtaminen on asia, johon pitäisi puuttua. Usein alamaiset ovat tottelevaisia kuin lapset vanhemmilleen. Tämä uhraamiskulttuuri olisi syytä lopettaa, jokainen hyötyy totuuden puhumisesta, Se vapauttaa syyllisyydestä ja antaa mahdollisuuden korjata asioita, ja näin kukin voi kokea, että on tehnyt parhaansa.  Kohdallani rikoksen tehneet eivät ole pystyneet kohtaamaan face to face. Heille on syntynyt häpeää ja syyllisyyttä asiasta, mutta minua se ei ole auttanut.

Raija