PAKKOROOLIT

Yhteisöissä on aina rooleja, tiedostamattomia, tietoisia, otettuja, annettuja, virallisia ja pakkorooleja. Rooli voi olla sekä suoja että surma. Harva ihminen on todellisesti, aidosti ja syvästi oma itsensä, vaikka haluaakin olla ja uskoa niin. Rooli on opittua ja huomaamatta sisäistynyttä, josta käsin voi ajatteluaan ohjata ja se ohjautuu, tahdommepa sitä tai emme. On äidin rooli, isän, lapsen, syntipukin, voittajan, ihannoidun ja luotettavan ymv.

Olen sitä mieltä, että roolit voivat estää hyvää vuorovaikutusta. Kaikkitietävän rooli perheessä estää tiedon vaikutukseen ymmärtää asioista ja löytää niihin perustelut. Jos joukon tietävin ilmoittaa aina oikean laidan ilman perusteluja, syntyy uskomus, eikä kuulija aina itse ymmärrä, mitä ja miksi mitäkin tapahtuu, sen syitä ja seurauksia. Joskus on hyvä vain totella, sillä kaikkea emme voi tietää. Tottelevaisuus ei saisi viedä itsenäistä ajattelua, kykyä olla ja tulla ihmiseksi.

Avioliitto tuhoutuu usein roolien vaikutuksesta. Kun jompi kumpi pitää vahvemman roolia, toinen voi alistua liikaa ja itsenäinen olo murentuu. Toki on elämässä tarpeen olle vahva joissakin tilanteissa, jos toinen on heikoilla. Mutta muuttuessaan pakkorooleiksi nämä murentavat ihmisenä olemista, vastuun ottamista, oppimista, ymmärrystä ja jos muutakin tietoista itseohjautuvuutta.

Rooleissa on myös mukavaa. On kivaa olla keittiömestari, autonkorjaaja ja lumiauraaja. On jotakin mitä osaa. Pääsääntöisesti ongelmaksi muodostuu juuri se, että toinen määrittää toisen osaamisen ja ymmärryksen. Siihen tulisi olla lupa vain koulutetuilla opettajilla. Mutta perheissä, yhdistyksissä, työpaikoilla ja muissa vastaavissa yhteisöissä arvosteluvaltaa käytetään sumeilematta. Se tuhoaa yhteisöissä luottamuksen ja turvallisuuden, ja antaa vain minimaalisen osaamisen tulla mahdolliseksi, sillä valitettavan usein näemme toisen huononpana kuin itsemme ja suomme hänelle osaamista vain minimaalisilla tehtävillä.

Tämä nyt oli tätä minun rationaalista minääni. En halunnut ollenkaan huomioida, kuinka tunteet ohjaavat meitä, luovat uskomuksia, ja luuloja, jotka muuttuvat asenteiksi, eikä kyetä selvittämään eikä tutkimaan asioiden todellista laitaa. Nuo piilorooolit kuljettavat meitä kohtaamisissa, ne sanattomat viestit, jotka olivat läsnä vuorovaikutuksissa perheissä, koululuokissa ja ystäväpiireissä. Ne, jotka jäykistävät ja pysäyttävät ajatukset ennakkoluulotaudiksi.

Raija