HENKILÖVERTAILUT

Itsenäisyyspäiviin iskostuu markkinahenkisyyttä kuin tavaratoreille. Kenellä kaunein puku, kuka kiinnostavin. Helvetti soikoon, kun minusta kaikki ihmiset on kiinnostavia, kauniita ja mielenkiintoisia. Tuo ihmisten vertailu kertoo jostakin menneen ajan ulkopuolisuuden tarkkailusta ja huomion kiinnittämisestä epäoleelliseen. Tällöin esim. ihmisen luonnetta mitattiin kallon muodosta, pitkät oli älykkäitä, lyhytsormiset vähä-älyisiä, kauniit miellyttäviä jne. Missikisat onkin jäänne ihmisten vertailusta.

Media on vertailun mestari, siellä kilpailu paikasta auringossa kuivattaa heikommat versot, näkyvyys ja näyttävyys vie sisällön ja asian hengen. Journalismissa totuus ja puoluettomuus on toivottavaa, mutta myyntiä hamutessa nämä pyhät arvot väistyvät.

Yhteisön rauhaa rakentaa se, että osataan erottaa persoonat ja teot. Vaikka persoona on tekijä, silti voi arvostaa henkilöä ja teossa tarkastella tulosta, jonka teko synnyttää.

Oikeastaan jos tarkemmin ajatellaan, on aikamoinen häväistys itsenäisyyspäivälle kiinnittää huomio ulkoisiin seikkoihin, ja ihmisten näköisyyteen, kun meidän itsenäisyytemme tuo oikeudet ihmisyyteen, kansalaisuuteen ja vapauteen.

Liittyykö ulkoapäin tarkastelu sitten aatemaailmaan, käskyihin sekä kontrolliin, ja onko se armeijan näkemys. Suomen armeijassa henki on uskonnollismielinen. Usko on siivittänyt talvisotaamme, tunnukset on uskoon liittyviä ulkoisia merkkejä myöten. Niin kauan kuin uskomme on ulkoisten tunnusten kumartamista, olemme ajautuneet uskossamme ulkokultaisuuteen.

Itsenäisyys valintoihin, vapauteen ja ihmisyyteen on arvokas oikeus. Markkinahenkisyys ihmisten kohtaamisessa on ihmisen aliarvostamista. Kunnioitus on valan arvoista, jota pitää vaalia säilyttääksemme ihmisyytemme oppivana ja kasvavana olentona.

No tulipas moralistinen, ei ole paras päiväni tänään.

Raija