EI KUKKO KÄSKIEN LAULA

Tuo vanha sanonta pitänee paikkansa. Liian usein kuulee ohjeistusta keskittymisestä ja harjoittelemisen tärkeydestä ulkoaohjauksena, mikä ei tietenkään saa jäädä pois kokonaan. Kehotukset kertaantuvat ja lopputulos on se, ettei se sittenkään onnistu. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Keskittymisessä ihmiselle syntyy ja hän luo hahmon ja mielikuvan sekä kinesteettisessä lihasmuistissa, että kuulo- ja näkömuistissa, sanasta ja kuvasta, ja myös mielikuvan tunnekokemuksesta. Näitä ei synny, ellei yksilölle synny kuvaa tietoisuuteen, eli ymmärrys näiden kokemuksista merkityksineen synnyttää näkemyksen, joka luo toiminnan punaisen langan, alun, toiminnan ja lopun. Ihmisen täytyy itse rakentaa tietoisuuteensa kokemuksistaan näkemys, ymmärrys syntyy ensin ja sitten vasta keskittyminen. Keskittymistä ei synny, jos ei ymmärrys ole ensin asiasta. Ulkoapäin liiallisesti syötetyt ohjeet voivat jopa estää ymmärryksen syntyä. Staattiseen harjoitukseen voi mennä aikaa, ennen kuin harjoitus tuottaa kehonkuvan, mielikuvan ja/tai muistikuvan sekä kehotietoisuuteen, että muistiin ajattelu/tunnetasolla.

Jos yksilö ohjautuu ainoastaan tunnekokemuksista mielikuvien kautta toimintaan, pelko saattaa olla johtamassa tunnekokemusta, mikä on lapsuuden vahva kokemus ja keskittyminen on mahdotonta, kun tunne hajottaa muistia. Tunnekokemuksen haltuunotto on tärkeimpiä kasvatuksen ja opetuksen tavoitteita menettämättä tunteiden oikeutta viestintuojina.

Alkujaan ajatuksille on motorinen perusta, ensin karkemotorinen liike, josta hienomotorinen seuraus, joiden seurauksena ajattelu aktivoituu. Kaikkien syvimmällä on ensin tunne, mikä on tiedostamattomasta syntynyttä, ei vielä muistin tavoitettavissa oleva usein myyttinen hahmo, mikä tarpeeksi usein toistuessaan synnyttää pysyvän muistijäljen.

Meillä on kulttuurissamme liikaa ulkoaohjauksen menetelmiä. Koulutuksemme tuo sanallista pakkopullaa, mikä ei tuota tulosta. Yksilöiltä sammuu halu ja tahto, koska aktivaatio ja virittyminen lähtee motivaatiosta, ja motivaatio on taas virittymisestä syntyvää tahtoa ja tavoitetta, se on innostusta ja ihastusta, kiinnostusta kohteeseen. Tälle kaikelle tulee antaa aikaa, mieltymyksen syntymiseen. Tunneviestit on tärkeitä näiden ohjautumisessa, niitä yksilö kuuntelee itsessään. Jos ne viestivät toisin kuin ohjaus, yksilö alkaa vastustaa niitä, koska ei kestä liiallista ristiriitaa, se luo liikaa jännitettä. Sopiva määrän jännitettä syntyy tavoitteen ja toiminnan ristiriidasta. Hyvin harjoiteltu on opittua ja automatisoitunutta. Järjettömät pelot ja uhkat synnyttävät aina liikaa jännitettä, mikä tuo levottomuuden. Turva ja luottamus ovat tärkeitä tukipylväitä kasvussa.

Ihminen tarvitsee harjoittelua ja keskittymistä, mutta sen täytyy tapahtua ihmisen itsensä ratkaisuna, tahtona ja haluna. Ketään ei tule pakottaa käskien, matkiminen on kaksi vuotiaan kehitystasoa.

Raija