POTKUT, POTKUT, POTKUT

Kuuntelin työmaaporukan keskustelua. Noin keski-ikäinen mies sanoo nuorille. " Teemu oli sitten saanut potkut, ei tulleet Aaron kanssa toimeen" (nimet keksitty, tositarina). Nuori vastaa, "niin". Vanhempi, "mikähän niille tuli", nuori, "en tiiä". Keski-ikäinen kysyy muutaman kerran mutta nuori vastaa vain, " en tiiä". Yhä useammin huomaan, että työpaikoilla ei saa olla mielipiteitä, ei omaa näkemystä, eikä vastarintaa. Nykyisestä työpaikkademokratiasta voisi sanoa, että sen on orjademokratiaa.

Näen selkeän eron siinä, että työssä yli nelikymppiset vielä puolustavat työn oikeutta, mutta alle sen olevat on nöyrtyneet jo täysin hiljaiseksi. Se voi olla myös ikäkysymys, mutta kyllä työn arvot on muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana rajusti. Potkut on julkisia. Ikään kuin potkitun kokema ei olisi jo riittävä rasitus, vaan on vielä julkisesti leimattava. En usko, että koulukiusaamista on ollut tällaisessa mittakaavassa, kuin se on tänä päivänä. Esiin tulee vain jäävuorenhuippu. Olihan Suomi väkivaltatilastoissakin ykkönen koko maailmaa kuvaavassa vertailutukimuksessa.

Työn, koulun ja kotielämänkin pelisäännöt ovat koventuneet järkyttäviin mittoihin. Uhkailua, kiristystä, lahjomista ja fyysistä väkivaltaa. Ihmisen persoonallisuuteen puutuaan röyhkeällä tavalla, eikä huomata että puuttuja itse on törkeä ja mielivaltainen, "kun mää en tykkää sustä, sä ärsytät". Työssä rahalla sanellaan ehdot. En kiellä, etteikö kiristyvässä kansainvälisessä kaupassa olisi kireyttä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä röyhkeän käytöksen kanssa. Fiksu ihminen osaa käyttäytyä negatiivisessakin ilmapiirissä fiksusti, hän kykenee myötätuntoon potkitun kohdalla.

Kilpailu on sallittua missä asiassa tahansa, enää ei ole ihmisarvoa, ei kunnioitusta, on vain arvostelua. Potkuista on tullut julkista häpäisyä, ihmiset naulataan ristinpuuhun, ja sidotaan kirkon piinapenkkin. Missä on sivistys, sitä ei ole saatu korkeatasoisella koulutuksella, sitä on turha kuuluttaa? Tunteet on jätetty syrjään, ja niillähän siirrellään vaikka vuoria, on joku sanonut.

Raija