HALUJEN ILLUUSIOITA

Maailma tyrkyttää itsekkyyden, halun ja tahdon illuusioita, ihmisen pahuutta ja viettelemisen ongelmaa filosofioissaan ja sulkee pois mahdollisuuksia kokea maailmaa syyllistämällä ja pelottelemalla helvetillä. Ikään kuin ihminen ei olisi jo tarpeeksi suuri vihollinen itselleen ja tuomitsemassa ensimmäiseksi tekonsa. Minusta tämä koko halujen maailma on täynnä elitistien maailmankuvaa, joita ei tavallinen arjessa elävä tavoittele. Muutoinkin maailma on tiedettä myöten mieskulttuurin syövyttämää, vallan kuvailua. Suomessa halujen ja tahtojen filosofiaa on pohtinut ehkä eniten Timo Airaksinen, Helsingin yliopistosta, kirjakin löytyy yksistään tästä näkökulmasta.

Kuka voi haluta ja kuka ei? Tavallinen ihminen tekee päivät pääksytysten töitä sen eteen, että voi saada asunnon, leipää ja vaatteet päällensä. Omistavien luokkien jälkeläiset haalivat itselleen enemmän kuin tarvitsevat.

Ihmisen täytyy saada jotakin heti ja nyt, esim. asunto 40 asteen pakkasessa, ruokaa melko usein, ja suojaa, mutta ei viittäkymmentä mersua pihansa koristeeksi.

Ylipäätänsä halun ja tahdon filosofia perustuu siihen, että ihminen tavoittelee ensin jotakin ja hänellä on aie, jonka hän sitten toteuttaa jollakin konstilla. Tämä on keskeistä oppimisteorioissa, jonka jälkeläisiä monet teoreetikot on, keskiluokkaisia hyväosaisten kersoja. On opittu ongelmanratkaisua ja asiota korjataan saamalla jonkinlainen tulos. Kaltoin kohdelluilla ei edes muisti toimi niin, että he voisivat saavuttaa yliopistokoulutuksen vaateet. Mutta kysyisin, minkälainen muisti?

Kokonaan halun ja tahdon filosofiassa on unohdettu tahdottomat, joiden on vain pakko toistaa muiden määräämät teot, muutoin heitä rangaistaan julmasti ja sysätään syrjään yhteisöstä. Heidän tahtoaan tarkastellaan ulkopuolisin silmin. Mukana olo on todiste halusta ja tahdosta. Ahdistus ja vihaisuus on merkki osallistumisesta, vaikka se olisikin vihan ilmentymää, mutta se on luonteenvika, ei suinkaan alistamisesta syntynyt reaktio. Olen pannut merkille, että vihaisena ihminen suorastaan kivikasvoisena uhkuu voimaa, jossa kasvot punaisena uhotaan sallituissa puitteissa pakollisena jotakin, mitä tilanne vaatii, ja sitä luokitellaan itsekkyydeksi. Ihminen, joka on koko ajan psykologisessa puolustuksessa ei kykene tavoitteelliseen toimintaan, hän reakoi ärsykkeisiin, elää tässä ja nyt muiden armoilla.

Nykyisin työnantajilla on mielivaltaisia vallan käyttömahdollisuuksia. Työn kautta eliminoidaan ihmisiä helvettiin. Ongelma kietoutuu vallan antamiseen. Toiset ihmiset voivat arvostella ja mitata ihmisen kykyjä, haluja, tahtoa ja toimintaa kuten mielensä vain vallan välineenä suo. Nämä valtamekanismit tuhoavat monen ihmisen elämän. Moni päättää päivänsä ja sulkeutuu pois yhteisöstä, kun ei kestä tätä sosiaalista kontrollia. Ehkä minä olen hieman supistunut näkökannaltani. Ehkä se on vain kasvatusalalla työskentelevien ammattitauti, kontrolloidaan kuin lapsia. Mutta olen kysynyt muiden alojen ihmisiltä, siellä esiintyy samanlaisia piirteitä.

Toivoa ja tahtoa katsotaan ilmentävän sen, että ihminen haluaa, tahtoo ja tavoittelee, kun hän suuntaa katseensa ylös oikealle. Minäkin olen toivonut, että joku kuuntelisi minua. Mutta ulkopuolisesta se on jonkin tavoittelua, jonkin oman päämäärän, oman tahdon, jolla saadaan jotakin.

On olemassa todella niitä, jotka vievät tahtonsa läpi harmaan kiven rikoksiakaan kaihtamatta ja niitä, jotka ovat luopuneet kaikesta.

Raija