lauantai 30. elokuuta 2014
Medicalisoituminen
Kun kuuntelee tämän päivän ratkaisuja ihmisen hyvinvointiin, se on useimmiten lääkäripalvelut, koulutus ja kulttuuri. Lisäisin siihen vielä sosiaaliset palvelut sisältöinä. Ei, en ole sosialisti, enkä halua sosialismia. Kulttuuri sinällään tarjoaa vuorovaikutteisiin aktivointia, mutta meillä Suomessa on erityinen piirre, me emme harrasta vuorovaikutusta small talkia pidemmälle, tai se on erittäin harvinaista, tai on jo vallassa olevien tapa, joka vääristää isoa kuvaa. Meillä on paljon masennusta ja se lisääntyy, koska emme panosta tähän ihmisen oleelliseen tarpeeseen, osallisuuteen. (Maslow, perustarve)
Meillä ei kiinnitetä huomiota kohteluun riittävästi, meidän täytyy vain totella auktoriteettejä, ja toimia käskystä, niin kaikki tuntuu menevän niin kuin on suunniteltu. Meillä on hierarkkiset valtarakennelmat. Meidän ei odoteta ajattelevan itsenäisesti. Kohtelun seurauksesta tulee paljon syrjäytymistä ja kärsimystä, mutta heidät lakaistaan maton alle, ja vallassaolijoiden hallittavaksi, toisen luokan kansalaisina.
Minulla on jonkin verran kosketusta vähäosaisiin, koska minua kiinnostaa heidän näkemykset, miksi he ajautuvat syrjäisille poluille. Eilen soitti eräs lapsuuden ystäväni, joka on kulkenut pitkän matkan kanssani. Hän on alkoholisoitunut, ei opiskellut, ja pohtii parhaillaan menetettyjä asioita elämässään, rakkautta ja kuolemaa. Hän pyysi lähettämään terveisiä vanhimmalle veljelleni, sillä hän oli ollut nuoruudessa rakastunut häneen.
Mutta minä muistan hänen lapsuuden kodistaan asioita, joista hän ei ole puhunut koskaan. Äiti, joka kävi syvän masennuksen läpi, ja oli koko kyläyhteisön pilkkaama. Isän, joka oli aurinkoinen maailmaan päin, mutta halveksi vaimoaan, sen näin lapsena usein. Tämä ystäväni kulki masennuksen varjossa koko lapsuutensa. Hän muistaa minut onnellistuttajana, joka muutti kylään, ja tuli luokalle hänen avukseen, kun kaikki muut oli poikia. Hän tuli avukseni, kun lypsin lehmiä 12v. ja piti päästä illan rientoihin, keskustelemaan maitolaiturille poikein kanssa. Meidän aikana ei vielä suudeltu julkisesti, eikä vallankaan miten sattuu, vaan sitten kun oli lähestytty seurustelun merkeissä. Suuteleminen oli yksityisasia.
Kuinka paljon ystäväni kärsi perheen halveksunnasta, ja milloin alkoi hänen alamäkensä? Kohtelun vaikutuksia ei ole helppo arvioida. Meillä on kuitenkin vääristynyt kuva siitä, etteikö pahan tekijöitä tule tunnistaa, ettei heille tule turhaa syyllisyyttä. Uhreja on yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Miksi tilille ja syyniin joutuvat uhrit? He jäävät kärsimyksineen lääkärin jalkoihin, pillereitä kaaliin ja unohduksiin. Kohtelulla on suuri vaikutus masentumiseen, se ei ole aina yksilön persoonallisuuden tulos. Korkeasti koulutettu opettajani mielenterveyden alalta sanoi, että mielenterveys on ympäristön tuottamaa.
Autoritäärinen kulttuurimme ei opeta sosiaalisia taitoja. Siksi asiat jäävät käsittelemättä. Yhteisölliset rikokset siirtyvät yksilön harteille, koska syihin tarvitaan aina syyllinen, yksilöt leimataan. Yhteisöt eivät kanna syyllisyyttä. Suomalainen kulttuuri on saanut paljon vaikutteita katolisesta, luterilaisesta ja ortodoksisesta uskonnoista. Näiden ihmiskuva on uhraava, synnin etsimiseen paneutunut, ja ihmisyyttä aliarvioiva. Vuorovaikutuksesta on tullut julistusta, ei todellista vuorovaikutusta, jossa ihmisyyttä oikeasti puhuteltaisiin, ja vaikutuksia käsiteltäisiin kasvamisen merkeissä.
Lääketiede on paljolti kirkon polkuja seuraava ihmiskäsityksissään. Kasvatustiede seurasi kirkon oppeja lääketieteen vanavedessä, jotka kulkeutuvat koulutuksiin. Näistä näkemyksistä puuttuu vuorovaikutuksen oleelliset vaikuttajat, tunne-elämä, eli psykologia ja sosiaaliset taidot, sosiaalipsykologia ja sosiologia. Ei ihme, ettei meillä synny vuorovaikutusta, kun se puuttuu korkeamman tason tiedoista ja koulutuksesta, ja mitä on, se on liian vähäistä. Kulttuuri on elitistien, ei köyhällä ole varaa eikä kykyäkään mennä teattereihin, sille he eivät ole tottuneet osallistumaan, se on liian pelottavaa.
Pillerit ja kulttuuri eivät auta, meidän on opittava puhumaan. Meidän on kiinnitettävä huomiota valtaan, jota kohtelussa käytämme, ja siihen on perehtynyt vahvimmin sosiologia.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti