Eriarvoistava kulttuuri

Opiskeluaikoina tutustuin sosiaalityöntekijän päivään. Hänen tehtävänään sattui olemaan toimeentulotarpeen arviointi. Mieleeni jäi kaksi peräkkäistä asiakasta. Ensin nuori  poika resuisissa vaatteissaan tuli pyytämään rahaa mopon korjaukseen. Työntekijä haukkui hänet pystyyn, ja käski hankkia töitä eikä tukea tullut. Mitään mahdollisuuksia ei ollut tuon ikäisellä kouluttamattomalla saada töitä. Siinä mahdollistui varastamisen aloittaminen, kun ei vanhempia ollut, tai he eivät kyenneet auttamaan.

Seuraavaksi saapui juuri eläkkeelle päässyt yli kuusikymppinen nainen upeassa minkkiturkissaan. Hänellä oli kovapalkkainen ura takana ja työuran aikana hyvät mahdollisuudet kasata pienoinen omaisuus. Eläke oli korkea, mutta laskut oli maksamatta. Hän toi 7000 mk laskut nähtäville, ja työntekijä lupasi hoitaa laskut. Asiakas liiteli työntekijän myönteiset hyvän päivän toivotukset mukanaan tiehensä.

Näiden tapausten johdosta, jotka eivät tietenkään ole yleistettävissä eikä tieteellisiä, päätin kuitenkin, että toimeentulotuen maksaminen on viisainta saada Kelan piiriin.

Intuitio, ensivaikutelma, ulkoisesta arviointi. Useimmiten nämä johtavat asenteisiin, joissa omat kokemukset heijastuvat toiseen ihmiseen, hyvä tai huono, saamaton tai laiska, oppimaton tai ahne jne. Ennakkoluulot, eriarvoistaminen, arvostuksen puute. Suurin syy lienee kuitenkin näiden ongelmien taustalla työntekijän koulutuksen heikko taso. Jo varhaisen oman lapsuuden ajan koulutuksesta muistan, kuinka valtaa pitäville valehdeltiin päin naamaa ja he uskoivat. Myös nykyisin olen ollut koulutuksissa, joissa valheen tekijät pärjäävät hyvin, he käyttävät valtaa toisten hallitsemiseen, ja se valta näyttää osaamiselta, ikään kuin asia olisi hanskassa.

Ammattitaitoinen osaaminen ei  pyri hallitsemaan aikuisia tai nuoria, vaan antaa tukea heidän itsenäistymiseen. Siksi olinkin kovin hämmästynyt eilisestä Atalk:sta, jossa kouluihin toivottiin muita ammatteja kuin opettajia. Jo päiväkotitasolla kaikkein suurimmaksi ongelmaksi näin/koin liian heikon koulutuksen hoitajilla, jossa lapsi oli vain fyysinen olento, eikä hänelle suotu mahdollisuutta tunteiden ja ajatusten kehittymiseen, vaan lapsen tuli toimia käskystä. Aikuisen kuuluu päättää aikuisille kuuluva, lapsen omantasoisena.

Yleisesti ottaenkin moni yksilön mielenterveysongelma syntyy juuri tästä hallitsemiseen pyrkivästä joukosta, joka ei suo yksilölle mahdollisutta ratkoa kehitystehtäviään, vaan päättää yksilön puolesta.

Aggressiot, käytös- ja mielenterveysongelmat ovat nykyään yleistyneet. Niiden taustalla on paljon päiväkotien kasvatusmenetelmiä, jotka synnyttävät näitä ongelmia. Katsokaapa yleistä roskaamisilmiötä, kaksi kertaa päivässä uhkailua lapsuuden ajan ja nöyryyttämistä lelujen keräämisessä riittää tämän ilmiön selittämiseksi. Toki myös minuuden nujertaminen on yksi syy töhrimiseen, psyyken reaktio.Yleisradiokin lähettää sujuvasti ohjelmia, jossa kuria pidetään kasvatuksena. Vanhempia on turha syyttää aina ongelmista. Kotona lapselle sentään annetaan joissakin tapauksissa leikin mahdollisuus, jossa ajattelua ja tunteita saa harjoitella.

Valitettavasti nämä kokemukset saavat minut ajattelemaan Suomea DDR: läisenä valtiona.


Raija