MUISTIN KOUKEROITA

 

Päivittäin tulee esiin ihmisten muistien ongelmia. Ihminen torjuu todellisuutta, sitä mitä ei kestä, pakenee mielen suojiin ja syyllisyys sekä häpeä alkaa nakertaa siivuja pois muistimaisemasta, totuus ei ole helpoin tie kasvun matkalla. Joskus se on itse valittua, joskus ympäristö vaatii tietynlaista muistia ja tarinaa, pelot vääristävät olemassaoloa ja muistia, hyväksyttävyyden ja eloon jäämisen kamppailussa ne säätelevät muistia, vaikka ihminen ei aina itse valitsisi, mieli tekee sen suojautuessaan, mutta myös vallanhalussa. Todelliset väkivallan teot viiltävät syvää avohaavaa traumatisoiden. Tavoitteena toivoisi olevan, että pääsääntöisesti muistaisimme ja olisimme tietoisia valinnoistamme. Muistit ovat kehittyneet jokaisella persoonallisten taipumusten puitteissa, mutta myös ajan arvojen mukaan. Muistan ajan, kun kuulo- ja näkömuistini ohjaavin vaikutus alkoi vähentyä ja opin kinesteettistä, tunnemuistia ja mielen variaatioita käännepuolineen ja muistia suojaten, eritellen ja säilöen. On lyhytaikaista muistia, säilö eli pitkäaikaista, tapahtumamuisti, kuulo, näkö, tunne, keho.

Ajatuksiaan voi tutkia hahmotuksen, havaitsemisen, keskittymisen, loogisuuden, kokonaisnäkemyksen ja erittelyiden kautta. Ohjeita on pilvin pimein, mutta usein ne tulevat hyväosaisen suusta, niinkö minulla nyt, mutta kestihän tuo seitsemänkymmentä vuotta itselläkin selkeyttämisen taidon oppiminen, eikä koskaan tule valmista. Elämä on siitä armollinen, että jatkuva muutos ja kehitys tuo oppimisen kautta uutta kiinnostavaa esiin. Moni vaatii toiselta vastuuta ja väittää, että ihminen valitsee itse, se on kyllä tavoite, tai soisi olevan. Jatkuvan nöyryytyksen, laiminlyöntien, osattomuuden, ihmisarvon puutteen vuoksi valinta ei ole aina mahdollista, psyyke voi riehua liiallisesti tuhoten ajattelukyvyn, järjen ja tunteet epäselviksi. Armoa tarvitaan enemmän kuin sitä on tarjolla.

Jo poismennyt vanha ystäväni taisteli elämän kolhujen kanssa, etsien tietä mielen rauhaan ja harmoniaan. Hänen lastensa isä oli hyväksikäyttänyt heidän tyttäriänsä, ja hän oli mennyt apua pyytämään, mutta ei uskottu, vaan pidettiin harhoina ja kuvitelmina. Sosiaalialan opiskeluissa ja töissä kuulin monenlaisia elämänkokemuksia ja tarinoita. Elämä on siitä ihmeellistä, että voimme nähdä kokemuksia ja kuvauksia elokuvissa, kirjoissa, tarinoissa, kuvissa ja ne ovat yllättävän yleisiä, taustalta löytyy samoja tapoja ja toimintamalleja, joita käytetään maailmanlaajuisesti, samoja tunnekierteitä ja monet kertomukset tuntuvat omilta. Järkytys oli tälle edm. naiselle oli niin suuri, että saatuaan lapset täysi-ikäiseksi, hän lähti kiertämään maailmaa löytääkseen totuutta elämästä, ihmisyydestä ja itsestään, Intiasta aina Afrikkaan, Ranskaan ja Amerikkaan, pääosin uskonnollisista yhteisöistä.

Tapasin äidin vaellusvuosien jälkeen ja viha oli yhä hänen voimakkain tunnekokemuksensa. Hän sulki ystävät ympäriltään, tuhosi kaikki muistot menneisyydestään, aloitti nk. tyhjältä pöydältä, jopa lasten valokuvat hän tuhosi, muistot olivat liian kipeitä. Muutama aika sitten kohtasin vastaavan henkilön. ”Hävitän kaikki kuvat”. Olisin halunnut neuvoa; selkeytä, kohtaa ja tutki vihaasi, missä on sen juuret, mutta joskus on parempi olla hiljaa, kun ihminen ei kestä edes itseään ja kokemuksiaan. Silti suosittelin puhumista apukeinona toisten kanssa, koska tiedän, että oman todellisuuden ja todellisten tapahtuminen kieltäminen tuhoaa mieltä ja muistia, puhuminen, havaitseminen ja havainnointi selkeytyy vuorovaiktuksen avulla, erityisesti, jos ongelmia esiintyy, mielikuvat lisääntyy hahmotusten kautta, eri näkökulmat.

Pääosin ihmiset heijastavat vihan tunteet toisiin, projisoivat, kehittävät tarinaa sen ympärille, selittävät, että se on tuon toisen ongelma. Monille kohtaamilleni ihmisille on ollut vaikeinta katsoa tekoa mikä on tapahtunut eri konteksteissa, mikä vihan on aiheuttanut ja usein se onkin vallanväärinkäyttäjädiktaattorin tekosia, jota ei uskalleta vastustaa, vaan totellaan ja uskotaan hänen luomaansa satuun tapahtuneesta, hyväksyttyä julkitotuutta. Psykologit ja psykiatrit voivat selittää ongelmaa vanhempisuhteella, itse en enää lankea tuohon ansaan, mutta pidän sitä mahdollisena. Useimmiten mielen solmuun joutuneilla on aivan arkinen ongelma, he menettävät kaikki läheiset, jos uskaltavat vastustaa hirmudiktaattoria, he menettävät elämää.

No, tällaisia tänä päivänä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ahdistavista tunteista pääsi eroon, kun kohtasi totuuden tapahtumista. Moni seikkailee muistin kanssa, onko se oikein vai väärin muistettu ja lähtee valtataisteluun, kenen muisti oikein, tärkeää tietysti tämäkin, mutta kannattaa kurkistaa sinne muistin taakse, tunteisiin, mitä on tapahtunut, yrittää saada muisti palaamaan todelliseen tapahtumien suhteen tarinan sijaan, kun tunne on sen voinut piilottaa näkymättömiin.

Raija