VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN KAHLEISSA

 

Välinpitämättömyys on kautta aikain ollut pahin ihmisten tuhoamisen väline tuhoten koko maailmaa, vaikka meille on julistettu rakkauden sanomaa. Välinpitämättömyys vaeltelee yksilöiden ja joukkovallan avulla, teoissa asenteina ja ajatuksina niin uskonnoissa kuin tieteenkin puolella, joissa on tietysti hyväänkin ohjaavaa.   

Meninpä minne tahansa, törmään samaan asiaan, vallan väärinkäyttöön, jossa tiedolla on liian pieni osuus, mielet terrorisoivat ja asemalla saavutetaan ansaitsematonta arvoa. Ei ole pitkä aika, kun lääkärin ammatissa oleva henkilö haukkui äitiyteni paskaksi, vuorovaikutukseni terrorismiksi ja muiden huomioimattomuudeksi. Ihminen, jonka viha pursusi yli äyräiden vihassaan vanhempiaan kohtaan ja hän puolusti törkeää käytöstä sekä ihmisten halveksuntaa aina pakkosterilisaatiota myöten. Hierarkkinen asemaan perustuva vallankäyttö ja siinä luokittelu on usein asian ytimessä, sen sijaan että katsoisimme elämää oppimisen tienä, jossa jokaisella on arvo vaikuttajana.

Vahvimpia vaikuttamisen menetelmissä on masentaminen antamatta ihmisen kokea iloa, niin kuin leikkivä mieli on sen opettanut. Masentaminen on tie, jossa ihminen alkaa toistamaan tekoja tiedostamatta, sen ideologia on, että ihmistä täytyy masentaa, koska hän on omnipotenssi luonteeltaan, siis itsekkyyteen pyrkivä jo lapsuudessa. Olen nähnyt paljon pieniä vauvoja, tuhansia työni puitteissa. En tavannut kuin yhden itsekkään lapsen ja se oli kehitetty kasvatuksen avulla, jossa psyykkinen puolustus nosti esiin itsekkyyden. Näkemäni lapset olivat pääosin heikkoja ja avuttomia, jotka tarvitsivat aikuisten tukea ja pääosin normaaleja iloa ja oppimisintoa kokevia.

Vuosikymmenet olen nähnyt, kuinka niin työpaikoilla, perheissä, kirkoissa, virastoissa ja ammattikäytänteissä väkivalta on asia, mitä ei haluta kohdata eikä tunnustaa. Työpaikalla näin, jos ihmiset puuttuivat väkivaltaan, heidät potkittiin ulos tai siirrettiin muihin tehtäviin, usein alempiarvoisiin kasvatuksen ja opetuksen eetoksella, nöyryyttämällä. Yhdessä johtamiskoulutuksessa tein havainnon, että johtajan virkoihin pääsi alistajatyypit, se lienee armeijan kurin perintöä (-90 luvulla). En ole minkään löperön kasvatuksen ja opetuksen kannattaja, oppiminen on hidasta ja suurin ongelma siinä on toisen ihmisen arvostamattomuus, vallan avulla alistaminen.

Ihmisillä on äärimmäistä todistamisen vimmaa ja suoranaista tarkkailevaa vainoa, jossa asetumme toisen yläpuolelle ja/tai sivusta katsojaksi, jossa toinen joutuu kohteeksi, jota operoidaan.  Alamme mittailla, mitä hän tekee oikein tai väärin. Asetamme ihmisen tikun nokkaan, koekaniiniksi, sen sijaan, että ottaisimme kunnioittavan asenteen ja antaisimme olla ihmisen omana itsenään toisen määrittelemättä häntä ja tämä ei tarkoita sitä, että voi tehdä mitä tahansa, vaan kunnioituksen periaatetta ihmisarvon tunnustamisena myöntäen vajavaisuutemme ylistämättä itseä toisen yläpuolelle, tasavertaisuutta. Tässä näkyy se, kuinka psykologisoiminen ja tutkijaksi ryhtyminen ilman ammattitaitoa etsii ongelmia toiselle ihmiselle. Kuinka helposti alamme nimittää itseilmaisua narsismiksi, hätänsä ja ahdinkonsa hallitsemista riippuvuudeksi tmv. Kun on 10, 20, tai 50 vuotta odottanut, että saisi ilmaista itseään, kertoa mitä kokee, kuinka on havainnoinut ja valtaapitävät odottavat, että kyllä se jossain tekee virheen ja sitten isketään. Tätä näkee politiikassa usein. Se on kuin istuisi koko ajan tuomioistuimessa, jossa etsitään todisteita. Yksi psykologian opettaja sanoikin, ihminen hakee aina heikkoutta toisessa, mihin voi iskeä.

Äidit on kautta aikain vain sukupuolensa vuoksi leimattu ongelmien tuottajaksi, vaikka asian voi nähdä teon aiheuttamana, väkivalta traumatisoi ja ihmisestä tulee toistava, hänen luovuutensa tukahtuu eikä persoonallisuus kehity. Jos ja kun esim. poika kasvatetaan itsenäiseksi ihmisarvon kautta kasvuun johtavien menetelmin, ei hänen tarvitse väkisin repiä irti itseään äidistä, koska riippuvuutta ei ole syntynyt, vaan itsenäistyminen ja lähtö maailmalle on vaivatonta ja tuo iloa.

Psykologisoiminen on oppien tuomaa ongelmaa, jossa kuvittelemme tietävämme, vaikka meillä ei ole ammattitaitoa. Ei ammattitaito takaa objektiivista kykyä, vaan voi olla hyvinkin negatiivinen asenne, ylivaltaa, jossa toisesta etsitään vain pahaa tai vikaa, mikä on muutettava vallankäyttäjän arvoiksi, oppimisen yliarviointia. Kuinka vaikeaa onkaan vapautua mielen, aseman ja sukupuolen vankilasta. Muutama päivä sitten luin lehtiartikkelin kuuluisasta psykoterapeutista, joka tienaa miljoonia kirjatuotannollaan.  Hän loihti sanomaan, ”ihmisen ongelma on aina itsessä, hän tekee ja ymmärtää asiat väärin”. Kun korkeaan asemaan päässyt ammatti-ihminen iskostaa ihmisten mieliin tällaista asennetta, ihmiset todella alkavat syyllistää ja etsiä vikaa vain toisesta periaatteella, se on sen itse aiheuttanut. Tämä tietenkin takaa terapeutille hyvät tulot.

Vikojen etsiminen on jo Raamatusta alkaen ollut syyllisyydellä piinaamista, vallanhimoa, jossa toista alistetaan oman tahdon alle. Tämä elää vahvasti juuri mielikuvien kuljettamisina, tiedon levittämisenä niin suusta suuhun kuin paperillakin ja erityisesti salaa, jossa epätietoisuus tuhoaa ihmisen mieltä. Henkistä kehitystä ajatellaan niin rajatusti, että itku tulee silmään. Itsensä ylentäjä katsoo viisautensa niin suureksi, että halveksii toisen maan rakoon. Kaltoin kohtelujen seurauksena psyykkiset ongelmat vellovat ja hallitsevat niin paljon ihmissuhteissa, että ihminen ei pääse itseensä käsiksi. Ihmisarvoa ei ole kaikilla, muistit ja eri ainevalikoimat metodein koulutuksissa määrittää sen, mikä on arvostettua ja sillä hallitaan muita, puhumattakaan omistuksen vallasta ja aseman tuomasta oikeudesta alistaa muut tahtonsa alle. Rajatut ihmisoikeudet vievät ihmisarvon. Kasvatuksesta on tullut rankaisua, eikä hyveet enää ole ohjaamassa, arvot ovat sekoittuneet niin paljon, ettei niistä ota kukaan selvää. Politikka on pahimpia ihmisten tuhoamisien suhteen, Venäjän patriarkka häpäisee Jeesuksen opit ja ylentää itsensä Jumalaksi.

Siinä elämän hulluus, olet odottajan ja/tai vaatijan roolissa, sen sijaan että oppisit kyselemään. Lyhyet todistelut toisesta ihmisestä ja hallitsemisen tarve satunnaisten tekojen suhteen tai ihmisen osaamisen puitteissa on väkivaltaa, sen sijaan, että ymmärtäisimme tietävämme kovin vähän. Hyvyys, kauneus ja totuus eivät enää kannattele meitä. Niin monella tavalla voidaan ihminen alistaa toisen arvoihin, toiminnan alle, kielen peleihin, markkinatalouden kautta, ylipäätänsä vain ihmisen ylimielisyyden avulla, josta inhimillisyys on kaukana, ideologioilla alistamista.

Raija