ELÄMÄNMATKA

 

Perintö syntymäkylästä ja syntymäkylälleni. 

Kirjoitan tämän muistoksi syntymäkylälleni, perimästä tulleelle voimalle selviytymisessäni, josta syvä kiitos äidilleni ja ensimmäiselle opettajalleni, alkuopettajilleni, sekä myös kaikille kanssakulkijoille, jotka olette olleet opettajiani. Äitini jaksoi opettaa ja kasvattaa meistä ensimmäiset periaatteidensa mukaan, mutta elämän kärsimykset veivät hänen voimiaan ja nuoremmat jäivät vähemmälle, joista nuorempien puolesta olen pahoillani.

Monet asiat muistissamme kertovat eri tarinaa kuin toinen muistaa, myös muistiin tulevat asiat ovat värittyneitä ja voivat tulla esiin vain osittain ja osa asioista, tai joskus liikaa positiivista ja negatiivista tai täysin jompaa kumpaa. 

Tämä on minun tarinani.

Jossain vaiheessa viime vuonna hain kotikylääni jostain kehittämiskeskuksesta avustusta, että sinne kehitettäisiin ”Leikin kylä”, vähän samaan tapaan kuin elokuvajuhlat Sodankylässä, mutta se ei saanut tulta alleen, leikkiä ei pidetä tärkeänä, vaikka se on ajattelun kehityksen ja kulttuurin perustaa, jo synnynnäisenä meille annettu, sikiönä näemme unia, mielikuvina.

Tämä on selviytymistarina, ja ilman kotikyläni, rauhan ja luonnon majaa maalla, ja sen vahvaa kulttuuria, en olisi selvinnyt, sillä tämä kulttuuri antoi eväät selviytymiseen, ja se oleellisin oli leikki, joka eli ja antoi ajattelun kehitykselle perustan, josta selviytymiseni lähtee, oppimisen tielle. Tätä erityistä kylää on jo tutkittu 50 vuotta yliopiston taholta. Tämä ei ole uskontoa eikä politiikkaa, eikä kerro niistä. Vaikka kielemme, mitä olemme oppineet, voivat olla poliittista ja/tai uskonnollista, ne eivät vielä kerro selviytymistarinan arvoja tarkemmin ihmisyyden syvimmistä elämän voimista kuin osittain, meidän on kurkistettava niiden alle etsiessämme totuutta, minun tapauksessani leikki arvona ja oppimisen menetelmänä. Toisilla se voi olla toisenlainen tie. Kielen ja historian tuntevat ja osaavat tutkijat voivat aukaista enemmän kulttuuria heidän näkökulmistaan, jossa myös arvot välittyvät ja avaavat niitä maailman tunnetuimpiin filosofioihin, kuten Antiikin Kreikkaan, josta kylätutkija on puhunut tutkimuksissaan.

Puhun selviytymistarinassani mielen kehyksissä olevan leikin osuudesta yksilöitymisessä ja ajattelun perustana, syväoppimisen voimavaroja ylläpitävinä mielikuvina, mitä opiskelin 3,5 vuotta yksityisessä opinahjossa, koska sitä ei Suomen yliopistoissa opeteta syväkokemuksen kautta, johtuen itänaapuristamme ja mikä sitten politiikan seurauksena säätelee yhteiskunnallisia valintojamme. Perustaa ja oppia mielen kehityksestä on luonut länsimaissa vahvimmin psykologian tutkija Sigmund Freud, joka sanookin, että elämän kantavat voimat ovat, työ, rakkaus ja leikki. Selviytymistarinani on enemmän tieteellisen tiedon tuomaa osaamista ja oppimista, mutta ehdottomasti juurieni kautta ymmärryksen syntyä, kun vapaata leikkiä oli riittävästi. Psykiatria ei ole aina paras mahdollinen auttaja, mitä Suomessa paljon harrastetaan, ja on vallitseva käytäntö poliittisesti valittuna ja itänaapurimmekin filosofian ja kulttuurin perintö, kuten myös uskonnolliset käytänteet.

Sekä valtion, kunnan että kirkon piiristä olen apua hakenut, mutta minut on tyrmätty ja alistettu vallanpitäjien tahtoon suorastaan pilkaten, yksityishenkilöitä hyväksikäyttäen, olen ollut vainottu, asiat halutaan salata, koska ne ovat hyvin häpeällisiä ja ylhäältäpäin valvoen tehtyjä rikoksia, mitkä eivät kestä päivänvaloa. Kuin salaa saan kirjoittaa ja puhua asioistani, mitkä ovat tuhonneet elämääni, hyvinkin erikoisilla tavoilla, häpäisten, sulkien pois yhteisöistä, rangaisten, jopa opiskeluani estäen, koska poliittinen valta tapoineen määrää niin tekemään, minkä orjia monet olemme valinnoissamme.

Ihmiskuvaa olen etsinyt sekä opiskelun kautta, mitä kertyy yli kymmenen vuotta eri ihmisyyden puolista, että Kristinuskosta, jonka vaikutukset alkoivat 1979 näkyä käyttäytymisessäni ja teoissani, koska en saanut apua ammatti-ihmisiltä, kun heiltä puuttui syväkokemisen opit, tai ne olivat liiallisesti politisoituneen oppien värittämiä ja/tai siten tulkittuja opeista. Ihmiskuvani löysin erilaisena, mitä tieteessä opetettiin, siellä ei ollut sellaista ollenkaan, kuin oli saanut tai joutunut kokemaan, vai osittain, ei syvimmiltään. Kristinopin syvimmät tapahtumat jätän kyläni ylläpitäjälle yksityisviestillä, koska en halua järkyttää ketään niiden outoudesta johtuen, mikä näyttäytyy kuin johdatuksen voimana, ja on osin uskonnollista kieltä.

Elämääni tuli järkyttävä tapahtuma, jota ihmiset eivät osanneet kohdata eikä auttaa. Kun olin saanut tarpeeksi voimaa ja turvaa kykenin kirjoittamaan tarinastani fiktion kirjaksi, Kuoleman kädet, jossa on tositarina pohjalla. Siinä psyykkinen puolustus luo kauniin tarinan, kun ei kestä julmuutta, se ei ole siis uskontoa, vaikka siinä on uskonnollista vertauskuvien kieltä, jota olin oppinut lapsuudessa ja kirjoittaessani olin taantunut lapsuuteen. Juuri tällöin tuli esiin se syntymäkuntani perintö, ajatusleikkien kyky luoda kuvia ja tarinaa etäännyttäen, että mieleni saattoi parantua.

Haluan jättää tämän muistoksi syntymäkylääni, sinne savusaunojen kehtoon, missä minäkin synnyin, ehkä satojen vuosien päästä ymmärretään asioita paremmin. Toivon että säilytätte tämän, sillä minä en voi tietää, kuinka elämäni tarkoitus oli tuoda nämä oppeihin ja harhaankin johdetut asiat esiin, ehkä korkeammalta taholta.

Olen 70 vuotta vanha, ja koskaan ei tiedä, milloin lähtöni on käsillä, äiti kuoli 66 vuoden iässä.

Kiittäen ja kunnioittaen Raija