KÄRSIMYKSEN KARTOILLA

 Lukuaika 5 min.

Kärsimys on ehkä elämän vaikeimpia kysymyksiä kuoleman rinnalla. Sitä on pohtineet viisaat, uskomuksia on tuotettu villisti ja todennettua tietoa vaeltelee sattumien saatossa eikä oikeudenmukaisuutta tahdo löytyä millään. Ei ole uskonnot eikä tiede vapaita kärsimyksen tuottamisesta, ei ihmiset, ei yhteisöt, eikä mikään instanssi. On tärkeää kysyä, tuotetaanko sitä tahallisesti, tahattomasti, ja paetaanko totuutta. Näyttää siltä, että suurimpaan kärsimykseen joutuvat eivät saa apua mistään, etenkään henkisellä puolella. On turha vedota yksilön kykyihin, ettei tule alistua, kun kaikki oikeudet viedään, sille ei mahda mitään, ja nyt puhun perusoikeuksista itseilmaisuun estämisessä, mutta silti noita yhteisöarvoja pidetään Jumalana.

Kärsimykset eivät koskaan ole vertailukelpoisia, vaikka niitä kohdataan erilaisin arvostuksin. Sydänkohtaus on ikään kuin kunniallisempaa, mutta mielenterveys häpeällistä, vaikka sydänkohtauksen takana voi olla mielen ongelmia, ahdistuksen liiallisuus, mikä vie elintoimintojamme haaksirikkoon. Ei ole inhimillistä verrata syöpään sairastuvaa ja kymmeniä vuosia masennuksessa elävää, joka lopulta tekee itsemurhan.

Onko itsemurha sopiva termi, sitä olen kysynyt usein, jos ihminen ei koe itseyttä olevan lainkaan, tuskansa liiallisuudessa? Tuntuu siltä, että tuo koko termi on moralististen ihmiskäsityksien tuottamaa, kuvitelmia ihmisen mahdollisuuksista ja valinnoista, syyllistämistä ja häpäisyä vääristä valinnoista. Psyyke on moninaisten toimintojen, oppimisen, mieltymysten, epämieltymysten, mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien olotila, jossa vain osa voi toimia, kaikkivaltias ei tietenkään voi olla, emme kestä, jos emme toimi pienissä palasissa, askel kerrallaan, liiallinen muistikin on vaarallista. Uskon vakaasti, että esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö on pääosin oppimisen ja roolien vaikutusta enemmän kuin mielen valintaa ja erityisesti siten, että syvätunteet ja todellinen itse ei ole yhteydessä toimivaan psyykeen, se on sitä enemmän hyväosaisilla, valintojen mahdollisuudessa. Yhteisöstä annettu pakkorooli vie myös liialliseen odotusten täyttämiseen. Alakouluajallani – 50 luvulla opittiin kuulomuistin kautta hiljaa ollen autoritaarisissa kasvatusmenetelmissä yhteiskunnan taholta.  Vasta 40- vuoden iässä opinnoissa sain sosiaalialalla oppia monipuolisen aistien käytön ja myöhemmin palautui ja avautui äitini syväoppimiseen tuotu ydinitseys, mikä oli piilossa pakkoroolien alla hierarkkisten valtasysteemien vuoksi, vallan väärinkäytön alaisuudessa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Tarkastelen mielen toimintaa paljon aivotoimintana, vaikka se kattaa koko ihmisyyden. Persoonallisuuden häiriön näen ihmisessä polkemisen kautta tulleena, itsemääräämisoikeuden riistona, tai yksipuolisena opetus- ja kasvatusmenetelmien käyttönä. Itselläni pitkä aika ja oikeus vapaaseen leikkiin varhaislapsuudessa esti persoonallisuudessa pakkomielteiden syntymää ja skeemojen roolivasteiden muodostumista pysyviksi ja haitalliseksi, mitä ne osan aikaa olivat syvässä masennuksessa, kun yhteisö alisti rooleihin. Tavallaan hassua, että kova kohtelu esti sisäistä minää kehittymästä, ja toi huomattavia oppimishäiriötä yliaistimusten estäessä kuulemista, mitä kärsimystä en suo kenellekään, se oli helvetti.  

Avaan usein ihmisyyttä sisältä syntyvänä, ja kohdistan vaikutteet itsessä ulkopuolelta tulevaan kohteluun, myös itseä tutkien, mitkä ratkaisevasti vaikuttavat mielen kokemuksiin, käyttäytymiseen ja oppimiseen. Esim. luovuus on mantelitumakkeesta syntyvää, mutta ehdollistuneena mieleen, aistit tuottavat luovuutta yliaktiivisuudessa, mitä usein pidetään taiteessa esillä. Olen kysynyt sitäkin, kuinka kehomme aineenvaihdunta voi estyä yksilön itseyden puutteesta, henkisen aktiviteetin vaikuttamattomuudessa, mitä tapahtuu, kun vain keho liikkuu jännitteisenä, minulle se ainakin toi metabolisen oireyhtymän sairautena.

Muisti tekee tepposia, jos se ei saa toimia vapaasti, vaan on ehdollistunut aisteihin, tai vain jotakin aistia yksipuolisesti käyttäen. Arvot säätelevät ihmisen kykyä ottaa vastaan erilaisia näkemyksiä, ja se näkyy aistimusten toiminnassa. Elokuvassa ”Isä” arvot säätelevät isän näkömuistia, kun vanhojen kuvien mukaiset havaitsemiset tulevat uusiin kuviin. Tyttären uudet aviosiipat ovatkin vanhojen siippojen näköisiä, tulkintani on, ettei isä kykene vastaanottamaan arvojensa vastaista, naimisissa ollaan saman ihmisen kanssa. Tämä tapahtuu, kun ihminen voi ainoastaan olla ja kehittää itseään vain oman tahdon ja halun mukaan, aggressiot arvojen estyessä tulee mahtipontisesti esiin isän käyttäytymisessä, missä ilmenee valtarakenteiden ongelmaa. Jos ja kun ihmistä kohdellaan kaltoin ja väkivaltaisesti antamatta oikeutta itseilmaisuun, pelko alkaa johtamaan aistikokemuksia, mielikuvat ovat juuttuneet rooliin kehomuistin kautta, eikä yksilö hallitse niitä, ja kun julma kohtelu jatkuu, aistit menevät yliaktivaatioon, tuottavat tavallaan toistaen mielikuvia, mutta voivat tuoda muistikuvien kautta niitä erilaisina kuin ennen, mutta tällöin ei synny merkityksiä, eikä mielekkyyttä kokemukseen, se on kuin vauhtia Formula kisoissa kilpailun kiimassa. 

Mutta jos käy hyvin, unissa voimme myöhemmin korjata kokemuksia positiiviseksi, kuten itselläni kävi ja sille oli edellytykset pitkän leikkikauden vuoksi. Tällöin mieli korjaa kokemuksen positiiviseksi, pelko ikään kuin muuttuu uudeksi kuvaksi, korjautuu, mutta se ei hävitä todellisesti havaittua. Emme pääse suoraan hyvään vaiheeseen kertaheitolla, jos ja kun muisti alkaa palautua pelkomielikuvien jälkeen, ensin on univaiheinen ”kauniiksi tuleminen tarinan kautta”, kirjoitin kirjan unenomaisessa mielentilassa, alitajuntaan siirtyneet kokemukset alkoivat nousta pintaan. Käsittely vaiheessa muistia piti vahvistaa ja palauttaa takaisin, käyden läpi monia, monia kertoja kokemuksia ja tekoja, puhuen ja paikalla käyden, läpi negatiivista tapahtumaa yhteisöissä, joissa se on tapahtunut. Tässä törmää usein siihen, ettei yhteisöt halua käsitellä tapahtumaa, jos he ovat olleet tekemässä rikosta, he uhraavat kaltoin kohdellun elämän. Kun neljännesvuosisadan ikäisenä menetin isän, minulla ei ollut voimaa eikä kykyä käsitellä kuolemaa, isän näköinen tuli vastaan kadulla toisen henkilön hahmossa.

Hyvässä turvallisessa ympäristössä ihminen oppii kuulemaan sisäistä itseä, syvätunteet ja mielikuvat yhdistyvät kokemukseen, ja jos käy hyvä säkä, niitä oppii käsittelemään ja synnyttämään ymmärrystä, jopa käyttämään aivoja monipuolisesti, eivätkä ne jää pysyviksi luonteeseen. Positiivinen ja mielekäs kokemus tasapainottaa mielen ja toiminta vuorovaikutuksessa on mielihyvää tuottava, skeemat ovat pro kokemusta. Kaltoin kohtelua selitetään usein oppimisen vaatimuksena, se on enemmän ylivaltaa hallita muita moralismin kautta.

Pelon alla kehittyneet mielikuvat ovat täysin toisenlaisia, ne ovat toistoisia ja jännitteisiä, ja juuri ulkoapäin havainnoiden niitä luullaan nautinnoksi, mitä ne eivät ole, vaan jännite on psyyken puolustusta.

Uskon vakaasti, että maanisdepressiivinen, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö on parannettavissa, jos tutkitaan ympäristön vaikutuksia oppimisessa, siellä ei aina ole takana mieli, vaan kilpailevat asetelmat yhteisössä pärjäämiseen, on riennettävä vauhdilla eteenpäin, etuaivolohkoa käyttäen. (maaninen vaihe, jossa etuaivolohkolla alkaa liikaa olla suuntaa kohti tulevaisuutta), että saa leipänsä. Kun mennään depressioon, lyödyksi tulleena alistetut ja häväistyt tunteet nousevat esiin alitajunnasta, kielletyt ja pidätetyt, tasapainoa ei ole. Itselläni tämä vaihe meni positiivisten asioiden toteuttamisena, menin naimisiin, sain lapsen, opiskelin paljon, se oli hypomaniaa. Kaltoin kohteluissa jouduin suoraan yliaistimuksiin, jotka tuhosivat aistihavaintoja hajottaen ja kokemus oli epämääräistä. Kun käsittelemättömät asiat nousivat esiin alitajunnasta, yhteisöt eivät niitä kyenneet käsittelemään omien syyllisyyksien tähden, ne salattiin. Niinpä minun tieni oli mielen salojen opiskelua koulutuksissa ja elämääni tutkien, vapauduin mielen pakoista, löysin skeemoja ja niiden vaikutuksia rooleissa ja alta syvätunteet. Skeemoista irtaantuminen ja mielen vapaus ei tarkoita, ettei skeemoja tunnistaisi, ja niitä muistaisi, niitä osaa hyödyntää kokemusta ymmärtäen, ahdistus ei terrorisoi mieltä, ja masennuksesta voi parantua, kun estetyt ja estyneet mielen kokemukset tulevat näkyviin.  On sekä ympäristöstä tulleet vaatimukset, minulle yhteisössä hiljentäminen ja ulossulkeminen, että omien ihanteiden ristiriita vallitsevaan todellisuuteen. En kestänyt väkivaltaa ja valheita, jota tehtiin lapsille työssäni, opettaen laula, leiki ja liiku, ohjeistettuna ilman vapaata leikkiä. Juuri tällöin syväkokemukset jäävät liikaa piiloon, jopa kokonaan pois, eikä yksilöt opi tavoittamaan niitä.

Dualismin näen juuri mielen jakautumisena, enemmän oppimistuloksena ja roolipakkona kuin mielen valintana.

Narsismia luokitellaan usein mielen kautta syntyneeksi luonteenpiirteeksi, toisia huomiomattomaksi ihmisyydessä, mikä kehittyy yksilöitä palvovissa ja täysin vapaissa kasvatuksissa, tai yksipuolisessa opetuksessa ja kasvatuksessa psyyken puolustusmekanismien kautta. Ilman itseä on jäljellä vain fyysinen puolustus, mikä näkyy lihasjännitteenä, posket hehkuvat kuin innostuksesta, mutta ne hehkuvat pelosta ja hyvä havaitsija huomaa epäjohdonmukaisuutta yksilön puheissa ja teoissa, minkä pelko on tuottanut.

Sosiaalialan koulutuksessa meidät vietiin tuntureihin vaeltamaan, jossa uskottiin näkyvän opiskelijoiden kärsivällisyys ja moraalin pysyvyys kovassa koetuksessa. En ole missään nähnyt, että se tulisi todellisessa elämässä kestäväksi ja pitäväksi, siksi ihmettelen urheilijoihin vertausta, kun se oli mittari luonteen kehityksessä. Uskon hyvään havaitsemiseen ja useimmiten juuri elämänkokemuksesta tulleeseen tiedostamiseen.

Raija