POJAN TARINA

 

 

Joskus elämää ihmettelee monelta kantilta, joskus vähemmän huomioiden. Useimmiten päällimmäiseksi takertuu keskustelu, joihin ihmiset kiinnittävät huomion näkemättä ihmisen koko elämänkaarta. Tämä on tietenkin aika luonnollista, sillä emmehän tunne useinkaan ihmisen elämänkaarta.

Eräs perhe, jossa isä oli pahasti alkoholisoitunut, joutui kokemaan merkittäviä ongelmia, ristiriitoja ja totuuden välttelyä. Aikojen kuluessa ja jo aikuiseksi kasvaneina lasten elämän kokemusten historia alkoi nostaa päätään, ja pinnalle nousi ne sanomiset, jotka oli matkalla kohdattu. Poika oli unohtanut melkein kokonaan lapsuutensa, jossa isä eli alkoholin huuruisessa maailmassaan ja hylkäsi jatkuvasti poikansa tarpeet, ja torjui hänet apua pyydettäessä. Pojasta kehittyi kiltti ja alistuvainen, hän alkoi uskoa tarinoihin, mitä isä kertoi.

Äiti oli hyvin huolestunut poikansa alistumisesta ja haastoi tätä älyllisellä tasolla pohtimaan ihmisyyttä, ja sitä kautta toivoi pojan pohtivan omaa elämää, valintoja ja käyttäytymistä, jossa tottelevaisuus oli ottanut liian suuren vallan. Isän teot olivat kuitenkin kuin punainen vaate, niitä hän ei halunnut käsitellä. Kaunis tarina, jonka isä oli antanut, kasvoi kiinni hänen persoonallisuuteen, kauneuteen, jossa ei ollut säröjä, ja hän jäi tarinan kahleisiin. Se oli yhä aikuisuudessa kaipuuna isän huomiosta ja isän rakkaudesta, mistä hän oli jäänyt vaille. Hän halusi kuulla vain kauniita asioita, mikä heijasti hänen ongelmaansa. Hän hakeutui sellaisten ihmisten pariin, joilla oli elämässään onnistumisia. Nämä ruokkivat hänen uskoaan kauniiseen mielen kokemukseen, syväkaipuuseen rakkaudesta.

Sen sijaan henkilöt, jotka kertoivat myös negatiivisia asioita, hän hylkäsi häirikköinä. Hänen vaimonsa joutui sanasodissa törkeisiin hyökkäyksiin ja vaimon leimaamiseen hirviöksi. Avioliitto päättyi ja perheen lapset sai kuulla, mikä hirviö äiti oli ja suhteet alkoivat kärsiä yhä pahemmin. ”Minä kostan isien pahat teot aina kolmanteen ja neljänteen polveen”.

Tuo todellisuudenvastainen tarina, jonka isä oli luonut poikaan, rakensi narsistisen persoonallisuushäiriön ja sokaisee häntä näkemästä todellisuutta itsessä ja ympäristöstään, ja hän käy jatkuvaa taistelu keskusteluissa siihen piilotettuun osaansa itsessä, jossa torjuttu totuus asuu, hylkääminen ja kaltoin kohtelu, se iskeytyy voimalla kavereihin, vaimoon ja ystäviin, keskusteluissa syntynyt kuva. Niin tuo kaunis tarina on luonut hänen todellisuutensa, jossa vain kauneus saa sijaa, ja ruma suljetaan ulkopuolelle.

On hyvä kysyä kauneuden tuomista ongelmista, tavallinen arki hyvine ja huonoine puolineen auttaa itsen näkemisessä ja peilauksessa ympäristöön ja rakentaa mahdollisuutta nähdä totuutta ja todellisuutta, vaikka niissä ei koskaan päästä täydellisyyteen.

 

Raija