SALAILUN JA VALHEIDEN SAAREKKEISSA

Niinistö peräänkuulutti avoimempaa kulttuuria uudenvuoden puheessa. Avoimuus ja rehellisyys on hyve, millä suomalaiset ovat ylpeilleet maailmalla, ihan häpeäksi asti. Historiaa tarkastellessa voi vain uumoilla, että salailua on enemmän kuin annetaan ymmärtää, saunakapinetit, mielisairaista puhuminen takanapäin, tarinoiden sepittäjät ja niitä kumartavat aina äärimmäisyyksiin saakka. Salailu on monien ongelmien taustalla ja onpa tuo nähtävissä konsulttien suuri ryntäys työpaikoillekin. Joskus ulkopuolinen tuo uusia näkökulmia asian avaamiseksi ja se voi helpottaa asian käsittelyä, mutta uudeksi tarinaksi luotuna se luo ihmisille enemmän ahdistusta, koska he voivat joutua valheen ja vallan kierteeseen. Tarinaa voi käyttää oppimisessa, etäännyttäminen helpottaa asian käsittelyä. Näyttää siltä, etteivät ihmiset ole oppineet satujen kautta lukien erottelemaan totta ja tarua, olen puhumisen kannalla, mutta paras tie on selkiyttää ihmisen tunne-elämää ja oppia havaitsemista. Lukemista tarvitaan, se on itseisarvo oppimisessa, rehellisyys on enemmän oikeutta, kuinka saa olla läsnä ja olemassa, ilmaista itseään.

Yhteisön tukemat arvot, normit ja asenteet, asemat ja roolit ovat omiaan luomaan valhetarinoita, jossa vallan väärinkäyttö mahdollistuu. Eriarvoisuus on kuin syöpä, joka synnyttää yhteisöllisen sairauden yksilön kannettavaksi ja yhteisön ilmapiirin valheen, josta kaikki kärsivät. Valhe luo ihmiseen ahdistuksen, koska hän ei voi havaita totuutta, hänen pitää uskoa ja/tai kertoa tarinaa. Näin jouduin itse tekemään vakavan rikoksen uhriksi joutuessani, kun yhteisö ei hyväksynyt totuutta. Voisi melkein sanoa, että yhteisön valhe tuotti mielen murtumisen, pakotettu tarina. Jos olisin saanut kertoa asian, olisi suuret ongelmat vältetty, valhe toi yhteisöihin jälkeenpäinkin paljon ahdistusta myös muihin, koska minun ahdistukseni ahdisti muita ja koska he joutuivat kantamaan valhetarinaa ja toimivat takanpäin, koska se oli menetelmä, jota sairaanhoidossa toteutettiin.

Mutta miten toimia, jos yksilön psyyke luo oman tarinan ja se tarina on psyyken puolustusta. Se onkin havaitsijan ja tutkijan suurin tehtävä, poimia totuutta ja nähdä harhoja. Totuuden puhujat ovat usein vainon alla. Kyllä ihmisellä saa olla salaisuuksia, esim. yksityisessä elämässään, ei niitä tarvitse kaikille kertoa, niin kauan kuin niissä ei tehdä rikoksia toisia kohtaan. Lapsuudesta voi nähdä, kuinka kaikilla lapsilla on erilaiset muistot. Siinä ei ole mitään väärää, se on luonnollista, ollaan eri ikäisiä, eri aikaan eri pakoissa, ei näkemässä. Toiselle voi olla vaikeampaa hyväksyä se, että ei muista oikein, tai ei ole kuullut ollenkaan asiaa. Valtataistelussa hyökätään toisia vastaan, osittain se on luonnekysymys tai ehkä enemmän opittu rooli. Joku voi joutua muistajan rooliin, ahkeran rooliin, valehtelijan jne. Näin nämä roolit kotona suuressa perheessä ja opiskelu toi ymmärtää tätä enemmän. Yhden sisaren mukaan meillä kotona oli puhelin ja minun mielestä ei. Muistan niin elävästi juoksut naapuriin puhelimeen, mutta ehkä puhelin oli myöhemmin, kun en ollut enää kotona.

Perheissä miesten ylivalta on tuonut monia ongelmia. Äidit ovat joutuneet tarkkailun alaiseksi ja ala-arvoiseen asemaan, tytöt ovat heikommassa asemassa kuin pojat. Miehet ovat käyttäneet valtaansa lasten avulla kertomalla lapselle tarinan, eikä lapsi ole voinut luottaa omiin havaintoihinsa ja lapset ovat joutuneet taistelemaan äitiä vastaan ja se on tuonut negatiivista ahdistusta, joissa syyttelyt ovat puhjenneet vuorovaikutuksessa. Hyvä ahdistus on sellainen, jossa on ristiriita asiassa, tapahtumien välillä ja yksilö voi luottaa siihen, että näkökulmat on rakennettavissa johdonmukaisesti monista kulmista katsottuna.

Salailu ja vaikeneminen ovat todella mielen murtajia, jota soisi enemmän pohdittavan suomalaisessa kulttuurissa saunan taakse asenteiden sijaan. Valheesta syntynyt ahdistus voi kehittyä niin vahvaksi, ettei ihminen kestä sitä, se voi murtaa mielen. Olen nähnyt, että tämä on vahvin ihmisten välillä oleva ongelma, työpaikolla, perheissä, harrastuksissa jne. Mennään tarinoiden maailmaan, salailuun ja jos joku tuo totuuden esiin, hänet syrjäytetään ja esiin etsitäänkin todisteita siitä, että tuo syrjitty on käyttäytynyt huonosti. Useimmiten tuo huonosti käyttäytyjä on tehnyt pari vastaansanomista vallankäyttäjille, tai puuttunut räikeisiin epäkohtiin, mutta psykologisoitunut ja käyttäytymistä syynäävä yhteisö ei näe metsää puilta vaan ajaa itseään yhä enemmän tarinoihin ja valheisiin.

Raija