Mikä
ärsyttää, kuka saa sinut raivoon mielipiteillään, milloin tekee mieli ottaa
tuomioleka kouraan, ja iskeä tainnuksiin? Olen havainoinut, että osa mielikuvien
esille tulemisessa on vahvasti tuomioon liittyvää ja osa ihmisoikeuksia
puolustavaa taistelua. Ihmiset käyvät jatkuvaa mielikuvasotaa oikeasta ja
väärästä, minun ideologiani, ajatukseni tai tunteeni on parempi. Useat käyvät
sotaa periaatteellisesti ja tietoisena ihmisoikeuksista, kunnioittamisesta,
jolloin halutaan kaikille ihmisille oikeus ihmisyyteen ja hyvään elämään.
Toisenlainen taistelu käydään vallan saamiseksi, toisen alistamiseksi oman
näkemyksen alle, ainoaksi totuudeksi luokitellen. Tärkeää olisi huomata, että
totuudessa voi olla monta näkökulmaa, jotka rakentavat kudoksen, ja vaikuttavat
toisiinsa.
Ennakkoluulot
ahdistavat äärimmäisyyteen, enää ei uskalleta kohdata ihmistä avoimesti, josta
on puhuttu pahaa, luotu negatiivisia mielikuvia, vain oman vallanhimon
siivittämänä ja/tai pakkomielikuvien alla yhteisön painostuksesta, sillä
rangaistus voi olla kova vastaanpanijalla. Mielikuvat ahdistavat toisten
sulkemiseen pois ryhmästä, sosiaalinen ahdistus repii hajalle ihmisen mieltä.
Negatiivisten mielikuvien
uhrit joutuvat jatkuvan hyökkäyksen kohteeksi. Ihmisillä on useimmiten omia
ahdistuksia niin paljon, etteivät he jaksa ajatella uhrin asemaa. Jos joku
menee ja kysyy kymmeniä vuosia ahdistuneelta, ihmiseltä, kävitkö elokuvissa,
mitä kuuluu, oletko laihtunut, tekikö hän itsemurhan, saattaa raivo ja viha
nousta kysyjää kohtaan hyökyaallon lailla, pahimmassa tapauksessa murha-aseet
nostetaan piiloistaan, ja vähintäänkin kyselijä suljetaan ryhmästä pois.
Alkuperäinen kysyjä ei välttämättä joudu maalitetuksi, osan saa useimmiten
yhteisön arvottomimmaksi luokiteltu, heikkous vain vahvistuu hänessä, lopulta
pelko alkaa näkyä levottomuutena ja se saa aikaan kehäkierteen, koska pelkoja ei
kestetä nähdä, heikkoutta.
Näitä uhreja
jos hyökkääjiäkin hoidetaan psykiatrien ja psykologien vastaanotolla, etsitään
persoonasta vikaa, mikä ärsyttää ja yritetään saada uhri vaikenemaan, ja
muuttamaan tapojaan. Mutta tämä ei auta, sillä ongelman villakoira eivät ole
uhrit ja hyökkääjät, ongelman ydin on ilkeät ajatukset, siksi vihapuhetta tulee
karsia ja kriminalisoida se. Uhrit juoksevat hoidossa ja uusia syntyy
jatkuvasti. Uhrin asema voi helpottua hetkeksi laverilla maaten, mutta itse
ongelmaa se ei poista. Näyttää siltä, että tuomareiden rooleissa on enemmän
ongelmia, ja he tuottavat valheellisia mielikuvia, he ovat vallan alaisia.
Ongelman juurisyy on yhteisöllinen, joka hamuaa mielikuvia hallitakseen yleistä
ilmapiiriä. Se on inhimillistä, se pitää ihmistä tasapainossa. Joku viisas journalisti sanoi
joskus, muuhun emme voi puuttua, mutta valtaa voi rajoittaa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti