HYVÄKSYMÄTTÖMYYS

Häpeästä puhutaan paljon, sen vaurioittavasta vaikutuksesta. Ja se voi olla tappava tauti, mutta parhaimmillaan suojelee yksilöä. Ehkä asian tarkastelu on liikaa psykologisoitunut ja tuijotetaan yhtä osaa kokonaisuudesta. Häpeä on mielen ominaisuus, mutta olisiko syytä tutkia enemmän juurisyitä, vaikka ne yksilössä näkyvätkin. Häpeä tulee esiin jo noin seitsemän kuukauden ikäisenä, kun lapsi alkaa vierastaa erilaista, on tottunut vanhempiensa kasvoihin ja toimintaan ja se tuo turvallisuuden tuntua ja häpeä tavallaan onkin sidoksissa samanlaisuuteen. Palkitsemisesta riippuen, häpeästä tulee joko liiallista ja/tai liian vähäistä. Pikku hiljaa sisäistyvät normit, joita haluaa, tahtoo ja/tai alistuu noudattamaan, joissa häpeä säätelee.

Lapsi sisäistää normit, jotka ovat hyväksyttyjä, ja oppii vastustamaan sallimattomia. Ne eivät suinkaan suojele aina ihmisen parasta. Enemmän kuin persoonallinen kokemus, häpeä on kytköksissä yhteisön normeihin tuottajana. Kautta historian ihmistä ei ole hyväksytty sellaisena kuin hän on, vaan utilitaristinen ote määrittelee oikeuksia. Ihmistä ei hyväksytä omana itsenään, vaan hänestä muokataan oppien ja ideologioiden mukaista. Sen sijaan, että tuijotettaisiin häpeässä ihmisen psyykeä, olisi syytä paneutua kulttuurin tapoihin, jotka yrittävät muuttaa ihmistä toiseksi kuin on. Hyväksymättömyys on enemmän kulttuurinen ongelma kuin persoonallinen, ja sen toimintamuoto on tuomitseminen. Sanoisin, että suomalaisessa yhteiskunnassa on enemmän ongelmia tuomitsemisessa kuin yksilön persoonallisuudessa, olemme perineet valtioiden vallan alla vahvan yhteisövalta mentaliteetin.

Historiallisesti tarkastellen naiseus on ollut tuomittavaa, sukupuoli, ihonväri, asema yhteisössä, vaatetus ja jos jonkinmoiset eroavaisuudet. Valtaa pitävät pyrkivät muuttamaan todellisuutta ideologioidensa mukaiseksi, ja tuota valtaa tuottaa runsaasti uskonnot, taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema, ja siinä näyttäytyy oleellisesti ihmisen luonne. Joskus kuitenkin on hyvä miettiä, mitä tuo mielivaltaisuus sisältää. Onko jotenkin fiksumpaa haukkua esim. uskontojen mielivaltaa kuin tässä ja nyt elämän todellisuutta, mikä voi olla helvetillinen mielivallassaan? 

Hyväksymättömyys on yhteisöllinen ongelma enemmän kuin yksilöllinen, ja siihen ei tiede paneudu, koska yhteisövoima on Jumalan asemassa. Koska tuomitseminen on vahvaa, häpeä myös vahvistuu rankaisujen kautta, niin voi sanoa, että suomalaiset ovat häpeäkansaa. Ja vastareaktiona liiallisesta häpeästä esiintyy hyökkääväisyyttä ihmisyyttä ja yhteiskuntaa kohtaan, jopa rikollisuutta sen seurauksena. Yhteisövallan teot ja normit yksilöihin täyttää utilitarismin määreet.

Raija

Utilitarismi on seurausetiikan muoto, jonka perusperiaatteen mukaan teon moraalinen hyvyys määräytyy sen toimijoille tuottaman hyödyn perusteella. Filosofi John Stuart Mill määritteli utilitarismin opiksi, joka olettaa ”moraalin perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaatteen”.