Uskominen on
ihmisen suojautumisen kannalta merkittävimpiä asioita, koska se parhaimmillaan
pitää pysyvyyttä yllä, mutta pahimmillaan hajottaa ihmisyyden. Sitä ei ole hyvä
sorkkia, eikä rienata, sitä on lähestyttävä inhimillisesti. Mutta on
uskallettava olla myös huolissaan siitä, että uskominen voi viedä ihmistä
harhaan ja estää ihmisenä kehitystä. Se tarkoittaisi sitä, että tietäisi mikä
on parempi kehityskulku. Ehkä näinkin, mutta toisaalta, se voi olla tosi
huolestuttavaa, jos ihminen ei näe totuutta, vaan uskoo vain sen mitä
toitotetaan kovaan ääneen, tai eri tavoin saatetaan kyseenalaiseksi muita
näkemyksiä perustelematta mitenkään.
Minulle
Jeesuksen tärkeimmistä opetuksista on totuus, enkä ole mitenkään totuuden
tietäjä, minulle se on arvo, mihin kannattaa pyrkiä. Siksi minun on vaikea
uskoa, että ja miksi Jeesus olisi kehottanut valehteluun, ja luvannut pelastaa
ihmiset antamalla ihmisten synnit anteeksi sovittamalla ne itse. Jeesuksen
opeissa totuus on keskeisin sanomasta. Jos ihminen kuvittelee, että hän ei ole
tehnyt jotain tekoaan, jonka on tehnyt ja kieltää sen, ja uskoo Jeesuksen
kantavan hänen syntinsä, hän lähtee valheen tielle. Valheen tie tuhoaa ihmistä,
se on joskus inhimillistä, mutta se ei voi olla tavoite ja oppi, mihin
pyritään. Ja silti minä ymmärrän, että ihminen voi hetkellisesti turvautua valheeseen,
jos ei kestä liiallista psyykkistä tuskaa syyllisyydessä.
Minusta
Jeesus pelastajana on opin merkityksessä sitä, että Jeesus kehottaa tukeutumaan
sanaan, minkä varmasti moni allekirjoittaa tänäkin päivänä. Sanakieli on
ymmärryksen syntymässä ja yhteisyyttä etsittäessä avainasemassa.
Katson että
synnintunnon pelastusoppi juontaa juurensa aikaan, jolloin väkivalta kukoisti ja julmuus oli arkipäivää. Ihmiset luottivat jumalien järjestämiin tapahtumiin,
eikä tietoa ollut. Peloissa tapahtuu usein se, että uskotaan jonkin
ylijumalallisen pelastavan hädästä ja silloin luovutetaan, luotetaan sekä
siirretään tuo tunnekokemus ulkopuoliseen kohteeseen pelastajalle. Yhteisö
antoi synnit Jeesuksen kannettavaksi, mutta Jeesus ei ehkä itse opettanutkaan
niin, vaan halusi pyrkimyksen totuuteen.
Raamattua
tulisi lukea ristiriitojen kirjana, ajan hengen kuvauksena ja sisällön
analyyseinä, mikä voisi olla oleellista. Täydelliseen totuuteen emme voi
koskaan päästä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti