RISTIRIITOJA JEESUKSESTA

Uskominen on ihmisen suojautumisen kannalta merkittävimpiä asioita, koska se parhaimmillaan pitää pysyvyyttä yllä, mutta pahimmillaan hajottaa ihmisyyden. Sitä ei ole hyvä sorkkia, eikä rienata, sitä on lähestyttävä inhimillisesti. Mutta on uskallettava olla myös huolissaan siitä, että uskominen voi viedä ihmistä harhaan ja estää ihmisenä kehitystä. Se tarkoittaisi sitä, että tietäisi mikä on parempi kehityskulku. Ehkä näinkin, mutta toisaalta, se voi olla tosi huolestuttavaa, jos ihminen ei näe totuutta, vaan uskoo vain sen mitä toitotetaan kovaan ääneen, tai eri tavoin saatetaan kyseenalaiseksi muita näkemyksiä perustelematta mitenkään.

Minulle Jeesuksen tärkeimmistä opetuksista on totuus, enkä ole mitenkään totuuden tietäjä, minulle se on arvo, mihin kannattaa pyrkiä. Siksi minun on vaikea uskoa, että ja miksi Jeesus olisi kehottanut valehteluun, ja luvannut pelastaa ihmiset antamalla ihmisten synnit anteeksi sovittamalla ne itse. Jeesuksen opeissa totuus on keskeisin sanomasta. Jos ihminen kuvittelee, että hän ei ole tehnyt jotain tekoaan, jonka on tehnyt ja kieltää sen, ja uskoo Jeesuksen kantavan hänen syntinsä, hän lähtee valheen tielle. Valheen tie tuhoaa ihmistä, se on joskus inhimillistä, mutta se ei voi olla tavoite ja oppi, mihin pyritään. Ja silti minä ymmärrän, että ihminen voi hetkellisesti turvautua valheeseen, jos ei kestä liiallista psyykkistä tuskaa syyllisyydessä.

Minusta Jeesus pelastajana on opin merkityksessä sitä, että Jeesus kehottaa tukeutumaan sanaan, minkä varmasti moni allekirjoittaa tänäkin päivänä. Sanakieli on ymmärryksen syntymässä ja yhteisyyttä etsittäessä avainasemassa.

Katson että synnintunnon pelastusoppi juontaa juurensa aikaan, jolloin väkivalta kukoisti ja julmuus oli arkipäivää. Ihmiset luottivat jumalien järjestämiin tapahtumiin, eikä tietoa ollut. Peloissa tapahtuu usein se, että uskotaan jonkin ylijumalallisen pelastavan hädästä ja silloin luovutetaan, luotetaan sekä siirretään tuo tunnekokemus ulkopuoliseen kohteeseen pelastajalle. Yhteisö antoi synnit Jeesuksen kannettavaksi, mutta Jeesus ei ehkä itse opettanutkaan niin, vaan halusi pyrkimyksen totuuteen.

Raamattua tulisi lukea ristiriitojen kirjana, ajan hengen kuvauksena ja sisällön analyyseinä, mikä voisi olla oleellista. Täydelliseen totuuteen emme voi koskaan päästä.

Raija