KORJAUTUVA MIELI

Me ei synnytä täydellisenä eikä viattomina mielen suhteen, maailma avautuu meille mahdollisuutena. Kristinopin viattomuus ja Jumala on oppia, jossa ihmisyydelle annetaan mahdollisuus. Mieli on alkuun kaksijakoinen, on syvällä unien valtakunta, jossa on miellyttävyyden lähde, ja sitten on syntymässä tullut ahdistuneisuuden lähde, johon kokemukset sitten vaikuttavat. Mieli on siis kaksipuoleinen. Ennen noita kokemuksia nimitettiin viattomuudeksi ja pahuudeksi, nyt voimme katsella niitä aivojen toiminnan kautta, mielen ja persoonallisuuden kautta. Maailma on medicalisoitunut ja siitä johtuen me myös katsotaan maailmaa sairauskeskeisesti. Yhtä hyvin me voimme katsoa ihmistä korjautuvana kärsimyksistään.

Kun mieli tulee jonkin verran tietoiseksi, noin kolmen vuoden iässä, tulevat myös mielen puolet  kokevina nk. positiivisina ja negatiivisina, riippuen siitä millaisia kokemuksia tulee minuuden sisältä ja ulkoisesta maailmasta kohteluna, oikeutena oppia, ja ilmaista itseään. Jos ympäristö pukkaa negatiivisia otteita yksilöön, ahdistus lisääntyy, jos positiivinen puoli saa mahdollisuuden, siellä on luova puoli ja oppimisen airut, jossa unet ovat alkaneet kohtuaikana. Näiden kokemusten tulos on mieliala, kuten mieliala, jossa syntyy masennuksen aiheita, ja se on tervettä masennusta, että ihminen voi olla kokeva olento. Eri puolet mielessä voivat kehittyä liikaa, ja siitä voi syntyä maanisdepressiivisiä piirteitä, Jos ne ovat liikaa vahvistuvia, mielestä voi tulla jakautunut, mania pursuaa yli äyräiden, masennus ottaa vallan ja syvenee joskus hyvinkin syvälle ihmisen mielen kokemukseen. Tällöin mieli voi juuttua kaksijakoiseksi. Itselleni kävi näin hyvin kevyesti ja vain tietyksi pieneksi ajaksi, syvä masennus toi kykyä päästä kielelliseen kykyyn analysoinnissa, mutta vähäisten kokemusten vuoksi ne tulivat selkeiksi.

Minulla oli tavallaan edellytykset mielessä hyvälle kontekstille korjautumiseen. Kun en lapsuudessa saanut persoonallista kohtelua suuressa perheessä, oma luova puoleni oli vähäisessä käytössä, vain leikkien, ei itseään korostaen, paitsi kerran äitini ohjauksessa runojen kosketukseen, lähinnä esittämisenä. Paha rikos kehon tunkeutumiseen nosti ahdistuksen vahvaksi.

Kun olin syvällä masennuksessa, tai ehkä jo nousemassa siitä ylös, mielen jakautuminen avautui minulle. Olimme laittamassa joulua mieheni kanssa. Kynttilälamput oli loppu, ja päätin lähteä ostamaan. Minulla oli jo kyky mielikuvan synnyttämiseen, ennakointiin ja suunnitteluun. Mutta yhtäkkiä mieleni teki tempun muutamaksi minuutiksi. Aloin kävelemään eteisessä edestakaisin, mennen eteenpäin, ja peruuttaen. Mieheni kysyi, mitä aiot, ja lähdin eteenpäin. Koska mieleni oli ollut enemmän vain liikesarjoja, mieli kuvasi kokemusta liikkeenä jakautumisen kuvassa ja se näkyi tekemisessä. Joku pieni aika masennuksen aikana ilmeni myös sanojen kaksipuoleisuutta, kirjahylly oli hyllykirja jne. Nämä oli vain niin pienen hetken kuvioissa, että ne korjaantuivat kuin itsestään, ja suurin osa ajasta oli selkeää kielen käyttöä. Näin mieli ikään kuin heijasti eri puolia toisiinsa niin liikkeessä kuin sanoissakin, kääntäen niitä.

Toivoisin lääketieteen näkevän ihmistä syvemmin mielen osalta. Usein juututaan kiinni käyttäytymiseen, mikä on enemmän tulos kohtelusta, ainakin minulla, kuin persoonallisuudesta, jota yritetään todistaa. Kun lapsuuteni oli hyvin vähäisiä mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, kuten pitkä aika olematonta itseä rikoksen jälkeen, minun oli mahdollista eheytyä mielen jakautumisesta. Kaikille se ei mahdollistu. Ympäristö vaatii positiivisuutta ja iloisuutta, mikä ruokkii vain toista puolta mielestä, ja se tavallaan jättää toisen huomiotta ja tällöin masennus voi kasvaa, koska todellisuus on ympäristössä vastoinkäymisiä.

Ylimielisyyksissä, toisen tarkkailuissa ja asenteissa nämä pienet ihmisten kokemukset muutetaan vallan väärinkäytössä leimaksi, ja lisätään valvontaa, syrjintää ja eristämistä. Asiaa voi katsoa myös valoisasti, ne ovat tie päästä tasapainoiseen minuuteen.

Raija