KIERTÄVÄ TUSKA

Kärsimys kiertää ja kaartaa lähipiireissä, synnyttää uhreja ja lisää kärsimystä joskus enemmän kuin on tarpeen. Tärkeää olisi opetella löytämään omien tunteiden tuskaa tuottava kokemus, mutta kun me elämme ihmistä eriarvoistavassa kulttuurissa, sosiaaliset käytänteet muovautuvat heijasteisiksi, peilaamme tuskan toisiin. Kunnioitus toista kohtaan auttaisi melkoisen paljon tämän ongelman kiertämistä. Tutkiessa omia tunteita, me mahdollisesti löydämme tunteiden vaikutuksen itsestämme. Kun opimme kuulemaan toista, kuulemaan itseämme, vuorovaikutus selkiytyy ja ymmärrys lisääntyy.

Eräs psykiatri sanoi minulle, etteivät ihmiset kestä omaa tuskaansa ja siksi siirtävät sen toiseen. Joskus se on tarpeen, mutta ei aina. Tuskan kohtaaminen ei ole helppoa, mutta se vapauttaa kun tiedostaa sen. Toiseen siirtäminen aiheuttaa yhä enemmän tuskaa, syyllisyyttä ja häpeää, ja siksi se on kuolleena syntynyt ajatus.

Ihmisten eriarvoisuus on useimmiten syynä heijastaviin tunteisiin. Mutta myös ongelmallinen itsensä tutkimisen estyminen milloin uskonnollisista syistä, milloin ideologisista syistä, kun sosiaalisuudesta on muodostunut toinen toistensa vartioimistavoista. Tiede on pitänyt pitkään itsetutkiskelua totuuden vastaisena, ja uskonut ulkopuolelta tulevaa tarkastelua objektiivisempana. Vuorovaikutuksen hyvä konteksti olisi kuuleminen ja kunnioittaminen, jolloin voisimme oppia toisiltamme enemmän, niin tiedon kuin tunteidenkin suhteen, puhumalla ja kertomalla kokemuksistamme.

Ongelmia voi lähestyä monesta näkökulmasta. Otan tässä kaksi esimerkkiä, muitakin on liuta, kuten kielen vaikeudet, tiedon jäsentäminen, tiedon puuttuminen, puhumattomuus, asema, arvot jne.

Eräs lapsi joutui vanhempiensa hylkäämäksi, ja se tuotti vahvaa hylkäämisen kokemusta hänen sieluunsa. Hän haki hyväksymistä avioliitossa virheettömyyttään todistaen, alisti puolisoaan tyhmäksi, vaati lapsiltaan täydellisyyttä, ja toisaalta otti itse marttyyrin roolin kaiken kärsijänä. Kun ongelmaa ei kyetty käsittelemään perheessä, sukulaisperheet saivat kokea halveksuntaa ja mitätöintiä ja niin ongelmat siirrettiin muihin ja ne tulivat esiin muissa ihmisissä, mikä jatkoi kulkuaan yhä useampiin ihmisiin. Pahimmillaan suvun syntipukin synnyttämisenä, joka sitten leimattiin kaikkeen syylliseksi julkisesti häpäisten. Me suomalaiset emme ole oppineet käsittelemään omia tunneasioita.

Usein perheen pojat ja esikoiset joutuvat asemansa vuoksi liiallisten odotusten loukkuun. Luonteeseen pesiytyy jopa narsistisia piirteitä. Tätä kutsutaan joskus messiassyndroomaksi. Kaikkien on toteltava ja alistuttava hänen tahtonsa alle, muuten tulee rangaistusten sarja. Tunnetasolla tapahtuu itsensä ja toisen uhraamista, ylentämistä ja alentamista, hyväksyntää ja hylkäämistä, mutta omia kokemuksia ei tutkita. Tätä synnyttävät hierarkiat yhteisössä, asema siellä, perheen roolit, annetut ja otetut.

Raija