VALHETIETOA JA TOTUUTTA

Valhemediasta kohutaan ja ihan syystä. Asia ei ole ihan ongelmaton. Totuus ei ole helposti löydettävissä, ja ihmisen mieli tuottaa valheita, jotka voivat muuttua yleiseksi tavaksi. Tärkeää olisi nähdä, kuinka tietoista valheiden tuottaminen on, ja harhaanjohtaminen, jossa valehtelijan päämääränä on vain oman agendansa eteenpäin vieminen. Yhden psykiatrin mukaan suuri osa ihmisistä kuulee väärin, tulkitsee kuulemaansa ja näkemäänsä väärin, sekä havaitsee ympäröivää toisin kuin on.

Sitten on tarinoita, joita tarvitaan, mutta niistä olisi parempi käyttää nimitystä tavoitteellisuus ja sadut, joihin tarvitaan kykyä kuvitteluun. Miten tuo mielikuvitus syntyy? Onko se mielen tuotos, vai sittenkin leikkiä etuaivolohkolla, jossa vapaudessa syntyy uusia mielikuvia, varmaan molempia. Sitten on toisaalta niin, että unessa voi syntyä aina vaan uusia ja uusia mielikuvia. Joka tapauksessa mielikuvat unissa ovat perustavanlaatuisia tyydytyksen antajia ja rentoutuksen takaajia. Ovatko unet menneisyyden varjoja, jotka mieli on uudelleen maalannut? Onko sittenkin niin, että unikuvien tulos on leikki. Mieli on siis luova, mutta voisiko vaatia, että luovuus tulisi vapauden tilassa leikkien enemmän kuin menneisyyden varjoista. Lihasten liikesarjojen tuotot eivät takaa syvätietoisuutta, 

vaikka jotkin sanovat niiden olevan kirjoitettuna geeneissä. Tiedon muodostus on monimutkaista.

Katson, että mieli on lähtöisin kehosta ja sen aistimuksista. Unet ovat siten ensin heijastuksia kehon kokemasta, ja uudistuvat vasta oppimisen myötä. Ongelmana on käsitteiden johdonmukaisuuden puute. Psykoanalyysissä oletetaan, että liikkeen aiheuttama vetovoimaisuus sikiöllä on seksuaalisuuden ilmentymää, ja sikiö/vauva imee siis seksuaalisessa himossa.

Identiteetin säilymisen kannalta sekä kehollinen mieli, että kyky luovuuteen leikin avulla on tärkeää. Tarvitsemme unien luovuuden minuuden esikuviksi leikkeihin, mutta onko viisasta aktivoida fyysisestä ja/tai psyykkisestä puolustuksesta syntynyttä seksuaalilähtöisyyttä minuuteen, mikä on enemmän lihaksistosta tullutta liikesarjaa vetovoimien mukaisesti. Seksuaalisuus on tulos, jonka liikesarjat tuottavat, ja erittävät, lihaksen ominaisuus. Siten seksuaalisuus ei voi olla alkulähde.

Freudin seksuaalijohtoista kehitysteoriaa on hyvä kritisoida. Laitammeko keskiöön seksuaalisuuden, tunteet, vai sanakielen. Tunteet syntyvät kokemuksesta, ja kokemukset voi olla mistä tahansa lähtöisin.

Onko seksuaalisuuden yliaktivointi järkevää? Tulemmeko viisaiksi, jos aistivoimakkuus tuottaa meille vaistoja, jotka voivat olla äärimmäisiä, hajut, maut, tunto, näkö, liike ja mitä muita niitä on. Vietit ovat enemmän kulttuurisia, yllykkeiden syntymistä ympäristön houkutuksiin, tosin myös aistikokemuksesta lähteviä. Vietteihin voidaan vaikuttaa kasvatuksella ja opetuksella. Katoaako ihmisyydestä syvätietoisuus, jos vähennämme yliaistillisuutta ja äärimmäisyyttä, vai ehkä sittenkin tieto ja tutkimus voi tuoda loogisuutta, joka on kielen, tunteiden ja sosiaalisuuden konteksti mahdollistavat oppimisen avulla. Jokseenkin ajattelen, että seksuaalilähtöinen kehitys innovoivana tekijänä tuottaa rajallista ja kaavoittunutta tietoa ja ehkäisee mielen ja tunteiden avautumista ihmisyydessä. 

Raija

Tämä oli pohjustus seuraavaan blogiin, jossa pohdin Kristinuskon yhteyttä tähän.