Maria
Veitolan ja Sara Siepin haastattelu EVS ohjelmassa on nostanut hälyn
sosiaalisessa mediassa. Voiko tunteet olla vääriä? Ei voi, tunteet ovat aina
oikein, ne syntyvät jostakin. Jos on sovittu jotkin pelisäännöt, on sovittu
kysymykset etukäteen, ja ne muuttuvat, on petetty luottamus, on horjutettu
haastateltavan luottamusta itseensä. Sopimus on aina sopimus, sitä noudatetaan.
Pelisäännöt ovat sitä varten, että niitä noudatetaan, muuten ajaudumme
mielivaltaan, jossa pelejä pelataan ilman minkäänlaisia sääntöjä. Joskus, tosin
perin harvoin, tunteet syntyvät siitä, että ne ovat ristiriidassa yksilön omiin
ihanteisiin nähden, kuten esim. lasta lyödään ja yksilö ei pysty hyväksymään
sitä. On tuhansia eri syitä, josta tunteet voivat nousta pintaan.
Viimeksi
loukkaannuin siitä, että muistojani ei pidetty tosina, vaan fiktiona, ja ne
haluttiin kumota ja kieltää. Tässä
rikottiin pelisääntöjä ihmisen oikeudesta itseilmaisuun. Koska loukkaantumiseni
oli syvä ja raju, taustalla oli tapahtuma, joka sattui verisesti. Kun jouduin
raiskauksen uhriksi, minua ei uskottu, sitä sanottiin mielikuvitukseksi.
Pelisääntöjä ja sopimuksia ei tule rikkoa, on olemassa ihmisoikeudet, joita on
noudatettava, on sopimukset palkanmaksusta, jota tulee noudattaa. Kun rikomme
sovittuja sääntöjä, emme voi luottaa toisiimme, turvallisuus järkkyy ja
mielemme reagoi.
Yksi
sosiaalisten opintojen tärkeimmistä opeista oli se, kuinka kohtelen toista
ihmistä, ovatko hänelle samat pelisäännöt kuin itselleni. Kun muistojeni
todenperäisyyttä epäiltiin, taas kerran hämmästyin siitä, kuinka toiselle
ihmiselle onkin erilaiset säännöt kuin itselle. Henkilö, joka lähti tukemaan
loukkaajaa, oli itse kokenut nuoruudessa rajun loukkaamisen, ja hänen
totuutensa oli hylätty vanhemman toimesta, ja kuinka monta kertaa hän kertoi
minulle loukkaantumisestaan, ja syvästä viillosta sieluun. Mutta nyt kun sama
tapahtui minulle, se olikin väärä loukkaantuminen. Kun kysymys on jo
kuusikymppisestä ihmisestä, jotakin olisi luullut opittavan. Kaikkein tärkein
asia sopimusten rikkomisesta, periaatteiden noudattamattomuudessa, on toisen
arvostus, jos arvostusta ei ole, on helppo loukata toista, jättää huomiotta.
Joskus on
tietenkin inhimillistä, että olemme ymmärtäneet väärin, puhuneet epäselvästi,
sopineet hatarasti, mutta aikuisuudessa pitää pyrkiä selkeisiin sääntöihin ja
kunnioitukseen, se on vähintä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti